Opillisesti vanhoillinen paavi teki radikaalin ratkaisun, joka vavahdutti katolista maailmaa. Päätös erota voimien vähentymisen takia tervehdyttää kirkon perinnettä.
Esimerkiksi ”pommi” ja ”sokki” olivat sanoja, jotka nousivat vakavissakin kommenteissa esiin, kun maanantaina maailmalle levisi tieto katolisen kirkon johtajan paavi Benedictus XVI:n eroilmoituksesta. Ratkaisu oli jättimäinen yllätys ennen kaikkea siksi, että katolisen kirkon perinteessä paavi on vaihtunut lähinnä kuoleman kautta. Edellinen ero omalla päätöksellä nähtiin lähes 600 vuotta sitten.
Benedictus XVI perusteli eroaan terveyssyillä. Hän ei näkemyksensä mukaan pysty enää hoitamaan tehtäväänsä niin kuin se pitäisi pystyä hoitamaan.
Saksalaissyntyistä paavia ovat ajaneet ahtaalle erilaiset opilliset kiistat ja kohu-uutiset, mutta kerrottu eron syy vaikuttaa uskottavalta. Vaikka 85-vuotiaan paavin ajatus toimii edelleen, hänen fyysinen kuntonsa on heikentynyt selvästi.
Sairaat ja väsyneet paavit eivät katolisen kirkon historiassa tosin ole mikään poikkeus. Benedictus XVI:n edeltäjä, Johannes Paavali II hoiti tehtävää vakavasti sairaana kuolemaansa saakka. Paavin vaikea loppuaika kuitenkin herätti tuskaisia tuntemuksia maailman yli miljardin katolilaisen joukossa.
Erouutisen kiinnostava ristiriitaisuus onkin siinä, että opillisesti vanhoillinen paavi toimii vastoin kirkon perinteen osoittamaa mallia. Jotain pohjaa epäilemättä on siinä arviossa, että paavin tausta, saksalaisuus, siis Vatikaanista katsottuna pohjoisuus, selittivät rationaalista ratkaisua.
Terveen järjen käyttöä ei maailman merkittävimmässäkään hengellisessä tehtävässä sovi moittia. Benedictus saattaa nyt avata tietä mallille, joka jää elämään myös hänen jälkeensä.
Paaviksi Benedictus XVI, syntymänimeltään Joseph Ratzinger, kohosi Vatikaanin uskonopin neuvoston johtajan paikalta. Siinä tehtävässä hänet opittiin tuntemaan kirkonmiehenä, joka vastusti tiukasti ehkäisyä, tuomitsi homoseksuaalisuuden ja naispappeuden sekä vastusti keskusteluakin pappien naimattomuusvaatimuksen poistosta. Kirkkokuntien välisen yhteistyön alueella hänet tunnettiin lähinnä jarrumiehenä.
Ekumeenisissa asenteissaan paavi Benedictus ei ole ollut niin jyrkkä kuin oletettiin, mutta muuten hän on teologisesti pysynyt odotetusti vanhoillisella linjalla.
Suurimmat katolista kirkkoa koskeneet uutiset ovat olleet Benedictuksen kaudella kielteisiä, rankimpina paljastukset lukuisista lasten hyväksikäyttötapauksista. Paavi on tuominnut hyväksikäytön ankarasti, mutta kriitikoiden mielestä toimet ilmiön juurimiseksi ovat jääneet heikoiksi.
Benedictuksen mukaan kirkko on kuin kalaverkko, johon tarttuu sekä hyviä että huonoja kaloja. Lausunto on ollut enemmän tilanteen kuvaus kuin sen korjausehdotus.
Lähiviikot näyttävät, muuttuuko kirkon perinne myös siinä, että Vatikaaniin tulisi johtaja viimeinkin jostakin kehitysmaasta. Monissa niistä katolilaisuus on – toisin kuin lännessä – vahvistunut. Mutta ehkä kaksi järistystä lyhyellä jaksolla olisi kirkon jäsenillekin jo liikaa. Sen perusteella vaa’an voi ennustaa kallistuvan eurooppalaisen seuraajavaihtoehdon suuntaan.