Helsinki Nuoren polven lääkäreistä yli puolet haluaa mieluimmin työskennellä sairaalassa. Terveyskeskustyön tuntee omakseen vain noin 15 prosenttia, ja yksityislääkäriksi halajaa 13 prosenttia.
Keikkalääkärin työ on korkeintaan välivaihe nuoren lääkärin uralla. Vain 0,3 prosenttia uskoo työskentelevänsä 15 vuoden kuluttua reppufirman palveluksessa.
Nuorten lääkäreiden tyytyväisyys työhönsä on viime vuosina lisääntynyt, ilmenee torstaina julkistetusta tutkimuksesta, jossa haastateltiin noin 1 500 vuosina 1992-2001 laillistettua lääkäriä. Lähes 80 prosenttia vastanneista ilmoitti olevansa tyytyväisiä työhönsä.
"Kuitenkin 22 prosenttia vastaajista arveli, että ei enää ryhtyisi lääkäriksi, jos olisi nyt uravalinnan edessä. Viisi vuotta sitten heitä oli 25 prosenttia eli hieman enemmän kuin nyt", kertoi Suomen lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Santero Kujala.
Nuorten valkotakkien arvomaailmaa, urasuunnitelmia ja tyytyväisyyttä luotaavan tutkimuksen yllättävin tulos ilmeni yhteisöidentiteetissä. Yli puolet vastanneista tunsi kuuluvansa kiinteämmin Eurooppaan kuin omaan kotikuntaan tai asuinyhteisöön.
Oma perhe oli kuitenkin ylivoimaisesti tärkein yhteisö lähes kaikille. Perheen jälkeen tärkeitä olivat Suomi, sukulaiset ja työyhteisö.
Nuoret lääkärit kokivat saavansa vähiten arvostusta valtakunnallisilta ja paikallisilta päätöksentekijöiltä. Työtyytyväisyyttä verottivat eniten resurssien niukkuus ja työn pakkotahtisuus.
Terveyskeskusopetusta
varaa kohentaa Oulussa
Lähes kaikki nuoret lääkärit haluavat nykyisin erikoistua. "Tämä on pelkästään myönteinen asia. Terveyskeskustyö on hyvin vaativaa ja siellä tarvitaan yleislääketieteen erikoislääkäreitä", professori Kari Mattila Tampereen yliopistosta totesi.
Tyytyväisyys terveyskeskusopetukseen on 15 vuoden aikana lisääntynyt selvimmin Oulun ja Turun tiedekunnissa, mutta parantamisen varaa on yhä. Kuopiossa ja Tampereella valmistuneista lääkäreistä noin 80 prosenttia oli tyytyväisiä saamaansa terveyskeskusopetukseen, mutta Oulusta valmistuneista vain vajaa puolet ja Helsingistä joka kolmas.
Kaikista tiedekunnista valmistuneet lääkärit kokivat peruskoulutuksen vastaavan kohtalaisesti käytännön työn vaatimuksia. Erikoislääkärikoulutuksessa oli vastaajien mielestä liian vähän johtamistaidon ja hallinnon opetusta. Kliinisen työn opetukseen oltiin erittäin tyytyväisiä.
Monet viihtyvät
maaseudulla
Tutkijat eivät pelkää, että nuorten lääkäreiden tyytymättömyys terveyskeskusopetukseen, sairaalatyön houkuttavuus ja sitoutumattomuus kotikuntaan kiihdyttäisivät lääkäripakoa syrjäseuduilta.
"Kun lääkäreitä koulutetaan paljon ja heistä 15 prosenttia tuntee terveyskeskustyön omakseen, kyllä siitä joukosta riittää syrjäseuduillekin", Kari Mattila vakuutti.
Santero Kujalan mukaan haja-asutusalueen terveyskeskuksissa on vankka joukko pysyvää väkeä. "Ne jotka pitävät, myös pysyvät siellä."
Perusterveydenhuollon houkuttavuutta on lisätty perustamalla terveyskeskuksiin tutkijayhteisöjä, joissa lääkärit voivat kehittää ammattitaitoaan ja saavat arkiseen työhön uutta sisältöä ja ulottuvuutta.
Marttilan mukaan jarruna ovat olleet vanhojen yliopistojen koulutusrakenteet, joiden muuttaminen on ollut hidasta. "Joku on sanonut, että on helpompaa muuttaa hautausmaa kuin tiedekunnan tutkintorakenne."