Runsaan vuoden päästä voimaan tuleva uusi terveydenhuoltolaki antaa kansalaiselle mahdollisuuden valita hoitopaikkansa. Valinta-alueen rajana ovat yliopistosairaaloiden erityisvastuualueet. Pohjoisessa valinnanvaraa on yli puolen Suomen verran.
Laajalta lausuntokierrokselta sosiaali- ja terveysministeriöön juuri kotiutettu lakiesitys lähtee siitä, että valinnan vapaus koskee erityisvastuualueen sisällä myös perusterveydenhuoltoa kuten terveyskeskuksessa asiointia.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen ei pelkää kansalaisten reissaavan terveyspalveluiden perässä mielin määrin. Kokemukset maailmalta ja tuore tieto Kainuustakin kertoo, että hoitoon halutaan lähelle kotia.
"Kainuussa on hallintokokeilun aikana voinut käyttää minkä tahansa terveyskeskuksen palveluja, mutta liike kuntarajojen yli on ollut hyvin vähäistä. Niissä maissa, joissa järjestelmä on ollut käytössä jo jonkin aikaa on korkeintaan viisi prosenttia potilaista hakeutunut hoitoon lähiterveyskeskusta tai -sairaalaa kauemmas."
Leskisen mukaan perusterveydenhuollossa on tarkoituksena, että kansalainen kirjautuu jonkin terveyskeskuksen asiakkaaksi. Paikka voi olla eri syistä muukin kuin asuinpaikkakunta. Jos työ vie vaikka Etelä-Suomeen, terveydenhoitoa saa sieltäkin, vaikka henkilö olisi edelleen kirjoilla pohjoisessa. Sairaalan valintaa pohditaan yhdessä lääkärin kanssa.
"Lopullisen valinnan tekee kuitenkin potilas", Hannu Leskinen toteaa.
Alueiden erot muistettava
Uusi laki yrittää rakentaa myös sillan kuiluun, joka on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Tiedon kulkua aiotaan parantaa, jotta myös jatkohoito ja kuntoutus saadaan nykyistä toimivimmiksi.
Suurimpiin potilasjärjestöihin kuuluvat Diabetesliitto ja Sydänliitto antoivat lakiesityksestä yhteisen lausunnon. Ne kannattavat kansalaisen valinnan vapautta, mutta muistuttavat samalla, että tehtävä on potilaalle vaativa.
"Laista puuttuu ohjaus siitä, kuinka potilaille informoidaan hänen mahdollisuuksistaan käyttää valinnan vapauttaan. Vapaus valita ei myöskään toteudu, jos palveluja ei ole tarjolla. Henkilöstömäärän ja rakenteen määrittäminen jää liikaa kuntien harkinnan varaan", järjestöt huomauttavat.
Diabetesliiton ja Sydänliiton mielestä pelkkä väestöpohjavaatimus ei takaa terveyspalvelujen toimivuutta, sillä väestön sairastavuus, ikääntyminen sekä maantieteelliset ja sosioekonomiset tekijät eroavat suuresti maan eri osissa.
Kunnat rahaa
vailla
Kuntaliitossakin epäillään uuden lain toimivuutta. Liiton hallituksen tuoreessa kannanotossa huomautetaan, ettei laki anna riittäviä eväitä palvelujen kasvavan kysynnän hoitamiseen, vaan siihen tarvitaan lisää valtion rahoitusta.
Lakiesityksen tavoitteet ovat Kuntaliiton mielestä oikeansuuntaisia, mutta vaarana on potilasvirtojen siirtyminen yhä enemmän kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Lain pitäisikin vahvistaa perusterveydenhuollon osaamista ja helpottaa sen ja erikoissairaanhoidon toiminnallisia yhteyksiä.
Kuntaliitto kirjaa lakiesityksen puutteeksi myös mielenterveyspalvelujen liian vähäisen huomioon ottamisen. Liiton mielestä lakiin olisi pitänyt ottaa mukaan myös yksityiset terveyspalvelut, työterveyshuolto sekä Kansaneläkelaitoksen rahoittamat palvelut.