Kymmenien omituisen näköisten laitteiden ja tietokoneiden humina täyttää laboratorion. "Tekniikka on kehittynyt valtavasti 10-15 vuoden aikana", sairaalakemisti Päivi Laitinen kertoo. Paikka on Oysin hormonilaboratorio, jossa Laitinen on työskennellyt vuodesta 1991.
"Täällä käsitellään päivässä noin 600 näytettä", Laitinen arvioi.
Laboratorioiden maailmasta Laitisella on pitkä kokemus. 1970-luvulla alkaneet biokemian opinnot johtivat tohtorin tutkintoon ja sittemmin pätevöitymiseen sairaalakemistiksi. Yhdistystehtävät ovat puolestaan vieneet Laitisen kansainvälisen kliinisen kemian kattojärjestön IFCC:n pääsihteeriksi.
Laitisen monipuolinen ura palkittiin lokakuun alussa, kun Luonnontieteiden akateemisten liitto valitsi hänet vuoden luonnontieteilijäksi.
"Sairaalakemistin työ on yhdistelmä biokemiaa, kemiaa ja lääketiedettä - ja tekniikkaa", Laitinen määrittelee.
Ammatti ei ole niitä yleisimpiä. "Viroissa on koko maassa noin 120 sairaalakemistiä, ja jonkin verran on yksityisissä laboratorioissa."
Valinta vuoden luonnontieteilijäksi tuli yllätyksenä: Laitinen ei edes tiennyt olevansa ehdolla. Huomionosoitus oli mieluinen, sillä sairaalalaboratorioiden arvostuksessa olisi Laitisen mielestä parantamisen varaa.
"Laboratorioiden osuus terveydenhuollon kokonaiskustannuksista on alle viisi prosenttia, mutta 70-80 prosenttia hoitopäätöksistä perustuu laboratoriotuloksiin", hän havainnollistaa.
Laitinen korostaa, että laboratorioiden merkitys tulisi ymmärtää kuntatasolla asti.
Lääkäritkään eivät pidä erikoistumista laboratoriotyöhön tavoitelluimpana uravaihtoehtona.
"Laboratoriolääkärin työ on kovin erilaista perinteiseen lääkärin työhön verrattuna, esimerkiksi potilaskontakteja ei välttämättä ole lainkaan."
Asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että laboratoriolääkärin työ on säännöllistä päivätyötä. Tutkijanuralle aikovalle laboratorio on kuitenkin antoisa työpaikka.
Kokonaan oma lukunsa Laitisen työssä ovat yhdistystehtävät, jotka tällä hetkellä ulottuvat kansainväliselle tasolle. "Siellä tehdään tärkeää työtä menetelmien standardoinnissa", Laitinen kuvaa.
Esimerkiksi tällä hetkellä on meneillään diabeteksen seurantaan liittyvän menetelmän uuden kansainvälisen vakion käyttöönotto. Seurannassa glykohemoglobiinia mitataan monella eri menetelmällä, joille IFCC tuottaa vakion. Tätä sitten kaikki reagenssinvalmistajat käyttävät. Tämän vakion avulla eri menetelmien tulostaso saadaan yhtenäiseksi globaalisti.
"IFCC on tehnyt yhteistyötä kaikkien reagenssinvalmistajien kanssa, samoin kuin diabeteksen kansainvälisten, eurooppalaisten ja kansallisten kliinikkojen tieteellisten yhdistyksen kanssa."
Yhdistykset järjestävät myös tärkeitä jatko- ja täydennyskoulutuksia kotimaassa sekä kansainvälisiä kongresseja.
Omalla tutkimusurallaan Laitinen on keskittynyt raskaudenaikaisiin seulontamäärityksiin, joiden avulla pyritään ennustamaan sikiön kehityshäiriöitä.
"Tutkimusta on tehty yhteistyössä naistentautien klinikan kanssa", Laitinen kertoo.
Koneiden huminan keskellä voisi kuvitella, ettei käsityötä tarvittaisi labrassa enää lainkaan. Toisin on: työtilassa käy koko ajan kiivas hyörinä. "Käsin pipetointi on toki vähentynyt ja it-järjestelmät täällä ovat edistykselliset", Laitinen kuvaa.
"Kyllä ne koneet joskus reistailevatkin", hän lisää.
