Kuhmossa Vuosangan ampuma- ja harjoitusalueen maastoon naamioitu teltta ei ole mikä tahansa teltta, vaan sairaala keskellä metsää. Ilmakaariteltan sisältä löytyy leikkaussalitasoinen hoitovarustus nukutusvälineineen.
Toimenpidehuoneen tarvikkeet ja sidontavälineet on paketoitu pienen pieneen tilaan, mutta kaikki tarvittava löytyy. Autoklaavikin kuuluu varustukseen, joten välinehuolto on kunnossa.
"Tiukan paikan tullen välineet voidaan toki puhdistaa keittämällä niitä kuumassa vedessä", toteaa Kainuun Prikaatissa Kajaanissa palveleva oululainen kokelaslääkäri Tuomas Komulainen.
"Leikkaussalitasoisessa toimenpideosastossa pystytään suorittamaan vammanhallintaa ja verisuonikirurgiaa. Tavoitteena on hoitaa haavoittunut siihen kuntoon, että hänet pystytään siirtämään turvallisesti jatkohoitoon seuraavalle tasolle", kertoo huoltokomppanian pääkouluttaja Kari Hiltunen Kainuun Prikaatista.
Kenttäkäyttöön tarkoitettu teltta koostuu kolmesta moduulista. Yhden moduulin pystytys onnistuu kesällä puolessa tunnissa, talvella tunnissa. Ensihoitoaseman leikkausasema saadaan siten nopeimmillaan toimintakuntoon alle tunnissa. Lisäksi teltassa on vastaanottotila sekä tilaa evakuoitaville ja hoidettaville potilaille. Putken malliset moduulit voidaan asettaa erilleen tai yhdistää toisiinsa tarpeen ja olosuhteiden mukaan.
Kainuun Prikaatin aselajiharjoituksissa ilmakaariteltta toimii ensihoitoasemana ja välietappina, josta haavoittuneet kuljetetaan jatkohoitoon niin nopeasti kuin mahdollista. Meneillään on harjoitus, jossa käydään läpi evakuointiketjua eturintamasta ensihoitoon ja sieltä jatkohoitoon.
Harjoitus on harjoitus, mutta muutama ihan oikeastikin sairastunut varusmies lepää ja odottelee teltan lämmössä evakuointia, kuka hammaslääkäriin ja kuka varuskuntaan Kajaaniin. Vuosangasta Kajaaniin on matkaa noin 90 kilometriä. Sinne potilaat kuljetetaan armeijan ambulanssilla.
Ensihoitoasemalla toimii harjoitusten aikana myös varusmiesten aamuvastaanotto. Lisäksi siellä on ympärivuorokautinen sairaanhoitaja-lääkäritasoinen hoitovalmius. Asemasta vastaavat siviilissä sairaanhoitajan, lähihoitajan ja lääkärin koulutuksen saaneet varusmiehet. Siellä toimii myös lääkintämiehen erikoiskoulutuksen saaneita varusmiehiä.
"Tyypillisesti aamuvastaanotolle tulevat kärsivät kuumeesta ja flunssaoireista. Teltassa oleva savu on saattanut aiheuttaa pahoinvointia tai tulen kanssa puuhailu palovammoja. Myös nyrjähdyksiä ja pieniä nirhamia saattaa esiintyä", luettelee Kari Hiltunen.
"Pahin flunssakausi osuu yleensä talveen muutama viikko sen jälkeen, kun tammikuun saapumiserä on tullut. Kesällä flunssaa ei ole täällä sen enempää kuin muuallakaan, vaikka maastossa yövytään. Muutenkin nuoret ovat varsin terveitä."
Nurmeslaisen lääkintäaliupseeri Ulla Haverisen varusmiespalvelus alkaa olla loppusuoralla. Siviili odottaa heinäkuussa.
"Vaikka armeija ei ole ollut minulle mikään lapsuuden haave eikä mikään pitkäaikainen suunnitelma, olen tyytyväinen, että lähdin suorittamaan varusmiespalvelusta. Olen nyt monia kokemuksia rikkaampia ja saanut touhuta tiiviisti näiden asioiden parissa kokonaisen vuoden. Arvostan etenkin sitä tietoa ja harjoituksia, joita olen saanut vaikeissa kriisitilanteissa toimimisesta. Vastaavaa ei saa missään siviilissä ja uskon, että näistä kokemuksista on jatkossa hyötyä", sanoo Ulla Haverinen, siviiliammatiltaan lähihoitaja.
Ennen palveluksen päättymistä Ulla Haverisella on vielä yksi maastoleiri jäljellä.
Myös Tuomas Komulainen pitää varusmiespalvelusaikaa hyvänä ja mielenkiintoisena, vaikka välillä on rankkaakin. Myös hän uskoo, että armeijassa kertyneistä opeista on hyötyä jatkossa. Siviiliin hän pääsee Ulla Haverisen tavoin heinäkuussa.
Alokaskautensa Tuomas Komulainen palveli tykistössä. Peruskoulutuskauden jälkeen edessä oli kahden viikon varusmieslääkärikurssi ja sen jälkeen 14 viikon reserviupseerikurssi ("Lääkintä-RUK").
