Saimaannorpan suojelu on kohentanut kantaa, mutta sukupuuton uhka on edelleen olemassa, arvioi saimaannorpista väittelevä suojelubiologi Tero Sipilä. Hän kiirehtii lisäämään suojelutoimia, koska tähänastiset toimet ovat tarjonneet vasta ensiapua.
- Jos poikasten ja nuorten yksilöiden kuolleisuutta ei saada kuriin, saimaannorppa kuolee sukupuuttoon, Sipilä korostaa.
Tutkijan mielestä kiireellisintä on rajoittaa kalastusta norpan lisääntymisalueilla Saimaalla. Verkkokalastus sekä kalastus norpalle vaarallisilla pyydyksillä olisi kiellettävä huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun asti.
- Nykyisin joka toinen poikanen syntyy alueella, jolla ei kalasteta. Kalastusrajoitusalueella syntyneellä poikasella on 10 prosenttia paremmat mahdollisuudet selvitä yksivuotiaaksi kuin niillä poikasilla, jotka syntyvät rajoitusalueiden ulkopuolella, Sipilä arvioi.
Norppakantaa uhkaavat myös uudet vankat pyydykset, kuten isot lohisiimat ja lohiloukut sekä vankkatekoiset verkot. Isoja aikuisia hylkeitä kuolee nykyisin kalanpyydyksiin. Jos viisikin sukukypsää saimaannorppaa kuolee pyydyksiin, kanta lähtee Sipilän arvion mukaan taas pienenemään.
Sukupuuttokierrettä ei saa poikki
Saimaalla on Sipilän arvion mukaan saattanut olla jopa 5 000 saimaannorppaa. 1800-luvun lopulla kanta koostui enää noin tuhannesta yksilöstä. Saimaannorpan kanta aleni voimakkaasti 1950-luvun puoliväliin asti, jolloin saimaannorppa rauhoitettiin. Sen jälkeen kanta hieman nousi, mutta 1960-luvulla kanta lähti kalastuksen ja ympäristömyrkkyjen vuoksi kanta uudelleen vajoamaan aina 1990-luvulla asti.
Saimaannorpan suojelu alkoi tehota niin, että 1995—2000 kanta koheni lievästi. Sipilän mukaan tämä osoittaa, että ensiapu toimi. Saimaannorppayksilöitä arvioidaan olevat nyt noin 250. Vuosittain syntyy noin 50 poikasta.
- Kanta on kuitenkin edelleen niin pieni ja hajanainen ja uhkatekijät niin voimakkaita, että ennusteet eivät tue sitä, että sukupuuton riski olisi poistunut, Sipilä sanoo.
Esimerkiksi Pohjois-Karjalan Pyhäselällä norppakanta on näivettynyt 1990-luvun puolivälistä lähtien, vaikka suojelua on alueella toteutettu 1980-luvun alusta samalla teholla kuin muualla Saimaalla.
- Pyhäselän ympäristö muuttui saimaannorpalle sopimattomaksi jo 1970-luvulla. Kanta sinnittelee alueella kuitenkin niin kauan kunnes se häviää. Huolestuttavaa on se, että suojelukeinoilla ei ole onnistuttu samaan alueellista sukupuuttokierrettä poikki, hän sanoo, Sipilän mukaan on pelättävissä, että jossakin päin Saimaata samanlainen prosessi on käynnissä.
Sipilä pitää poikaskuolleisuutta pahimpana riskinä. Poikasia kuolee pesiin ja nuoria yksilöitä kalanpyydyksiin. 20-vuotisen norppaseurannan mukaan jopa 70 prosenttia alle yksivuotiaista yksilöistä menehtyy. Ympäristömyrkyt eivät Sipilän mukaan vaikuta enää norppakantaan.
Saimaannorppaa on suojeltu tähän asti rajoittamalla verkkokalastusta sekä siten, että norpan pesiä rikkovasta Saimaan säännöstelystä on luovuttu talvisaikaan. Metsähallituksessa suojelubiologina työskentelevä Sipilä väittelee perjantaina Helsingissä.