Suomi ei korkean työttömyyden takia ole ollut hyvinvointivaltio enää 15 vuoteen, ei ainakaan perinteisten määritelmien mukaan. Näin täräytti valtiosihteeri Raimo Sailas Sitran Raha ja terveys -seminaarissa Helsingissä keskiviikkona. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Sailas esittää viiltäviä näkemyksiään hyvinvointivaltiosta ja sen tulevaisuudesta. Siitä huolimatta häntä kannattaa taas kuunnella. Korkean virkamiehen on usein poliitikkoja helpompi lyödä ikävätkin tosiasiat pöytään, kuten sen, että ihmisten pitää itsekin ottaa vastuuta terveytensä säilymisestä.
Sailaksen tärkein varoitus oli, että nykyisenkaltaisenkaan hyvinvointivaltion ja terveydenhuollon säilyminen ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Vaikka talouskehitys olisi tulevina vuosina hyvä, kuilu terveydenhuollon voimavarojen ja toisaalta odotusten ja lääketieteen mahdollisuuksien välillä kasvaa väistämättä.
Valtiosihteerin esiin nostamat ongelmat eivät varmasti ole uutta tietoa terveydenhuoltoalan päättäjille. Siksi voikin ihmetellä, miksi vaikkapa laboratorio- ja kuvantamispalvelujen järkeistämiseen tai keskussairaaloiden työnjakoon ei ole päästy alkua pitemmälle.
Uuden tekniikan hyväksikäyttöön ja palvelujen tehostamiseen niiden avulla olisi Suomessa erinomaiset mahdollisuudet, mutta niitä ei ole osattu tai haluttu käyttää hyväksi. Taustalla on perinteistä muutosvastarintaa, mutta myös reviirikiistoja, paikallisella tasolla jopa henkilöristiriitoja - ja puhdasta päätöksentekokyvyttömyyttä. Periaatepäätöksiä toki on korkeimmalta poliittiselta tasolta asti.
Tällainen kalliiksi käyvä saamattomuus on lopulta terveydellekin haitaksi.