Porissa kuultiin kahden vaikuttajan kiinnostavat puheenvuorot. Esko Ahon näkemyksessä kaikui hänen työnantajansa ahdinko. Raimo Sailas puhui jälleen siitä, mistä ei voi vaieta.
MTV3:n areenalla Porissa toi torstaina kantojaan julki kaksi konkaria. Paluun julkisuuteen tekivät entinen pääministeri Esko Aho ja valtiosihteeri Raimo Sailas.
Nykyään Nokian johtokuntaan kuuluvan Ahon puheenvuoro toi julkiseen keskusteluun uuden teeman: hän syytti maan ilmapiiriä hätkähdyttävän negatiiviseksi. Aho viittasi esimerkiksi siihen, miten Nokian 1400 hengen irtisanomiset ovat viestimissä suuri uutinen, mutta samansuuruisen joukon työllistyminen uusiin töihin ei.
Entisen huippupoliitikon näkemystä kannattaa kuunnella ja ottaa siitä tarvittaessa vaarin. Ahon käyttämä esimerkki pakottaa vain kysymään, katsooko hän nyt yhteiskuntaa liiaksikin Nokia-lasien takaa. Yhtiön saama julkisuushan on vaihtunut viidessä vuodessa hetkittäin hurmoksellisesta lähinnä kielteiseksi.
Olisiko yhtiön huonoja uutisia pitänyt kaunistella? Ei kai sentään. Se, miten Nokiasta potkut saaneille käy, on puolestaan suurelta osin vielä hämärän peitossa.
Kiinnostavan vertailukohdan Ahon kielteisyyttä soimaaville puheille toi sairauslomaltaan areenalle noussut valtiosihteeri Sailas. Hänen horisontissaan on aina nousevia tummia pilviä. Niin jälleen.
Sailaksen vertauksen mukaan Kataisen hallituksen ohjelma on kuin "oravanpesän pohjalta". Herttainen kuva viittaa Aleksis Kiven runoon, jossa orava nukkuu pesässään vailla huolta ulkomaailmasta. Sailas näkee, että näin torkkuu hallituskin.
Valtiontalouden tasapainotustoimille Sailas sentään antaa arvosanaksi seitsemän. Hänen kategoriassaan numeroa voi tulkita lähes kehuksi.
Se, mistä Sailas hallitusohjelmaa kuitenkin rökittää, on eläkeiän nostoa koskevan linjauksen puuttuminen. Suurimmaksi syypääksi tähän hän nimeää työmarkkinajärjestöt, mutta viesti myös uudelle hallitukselle on tiukka: puolueilla meni valtiosihteerin mukaan jo ennen vaaleja asiassa pupu pöksyyn.
Tässä Sailaksen nuoli osuu maaliinsa. Kun perussuomalaisten menestystä yritettiin jarruttaa, muut puolueet eivät uskaltaneet nostaa keskusteluun kansantalouden uhkia ja niiden voittamiseksi tarvittavia kitkeriä lääkkeitä. Puhuttiin mieluummin talouskasvusta ja sen siunauksellisista vaikutuksista.
Talouskasvuakin tarvitaan. Ikääntyvän Suomen näkymät vain ovat sellaiset, että mikään realistinen kasvuvauhti ei yksin riitä, jos myös työpanosta eli tehdyn työn määrää ei samalla lisätä.
Hyvä alku sinänsä on, että kaikki puolueet tunnustavat tarpeen pidentää työuria. Keinoista ennen kaikkea eläkeiän nosto kuitenkin aiheuttaa monella taholla selkäydinreaktion. Sailaksen mielestä eläkeikärajan nosto 65 vuoteen lopettaisi keskustelun 10 vuodeksi. Vielä railakkaammin Porissa linjasi SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari, joka asettaisi tavoitteen 68 vuoteen.
Toivottavasti kahden rohkean keskustelijan puheenvuoroja kuunnellaan eikä kuitata niitä ainaisen synkistelijän tai puolueen valtalinjaa vastaan ennenkin potkineen poliitikon lausumiksi. "Kun perussuomalaisten menestystä yritettiin jarruttaa, muut puolueet eivät uskaltaneet nostaa keskusteluun kansantalouden uhkia ja niiden voittamiseksi tarvittavia kitkeriä lääkkeitä."