Nyt kyllä jännittää. Ihan kuin olisi menossa lääkärin operoitavaksi.
"Katsotaan, saadaanko sut huutamaan", pelottelee Bella Bella -kauneushoitolan kosmetologi Kati Mäkeläinen. Hän aikoo nyhtää säärikarvani irti sokerin avulla.
Esite ylistää sokerointia uudeksi uraauurtavaksi karvanpoistomenetelmäksi, joka on lähtöisin muinaisesta Egyptistä. Vertailun vuoksi päätämme kyniä toisen jalan tavanomaisella vahaustekniikalla.
Housuja ei tarvitse laskea. Riittää kun käärin lahkeet ylös. Miltäs näyttää?
"Hyvin hentoiset", arvioi Mäkeläinen karvojani. Miehuuteni viimeinen linnake sortuu.
Ja vitsikin on vanha. Bella Bellassa on totuttu sääriään puleerauttaviin karjuihin. Polttariporukat tilaavat toimenpiteen usein sulhaselle.
Kaikki miehet eivät kuitenkaan ole liikkeellä pilailumielessä. Kenties vaimot tykkäävät hivellä puolison siloisia sääriä? Niin varmaan.
Istun hoitotuoliin ketarat ojossa. Mäkeläinen ottaa purkista klöntin hunajan näköistä keitettyä sokeria.
"Tässä vaiheessa se on vielä syötävää." Myöhemmin kurkkuun takertuvat karvat haittaisivat nielemistä.
Hellä käsi levittää tahmean aineen pitkin sorjaa säärtäni. Se tuntuu kuumalta (se aine siis). Toiseen sääreen Mäkeläisen kollega Henna Pääkkö sivelee lastalla lämmintä vihreää vahaa.
Pääkön mieheltä poistettiin sokerilla karvat yhdestä kainalosta. "Toisesta ei saanut enää repäistä."
Opin ymmärtämään hänen miestään nopeasti. Äkkiarvaamatta kosmetologit alkavat repiä kiinniliimautuneita karvojani. Kraats, ne sanovat.
Kipu on kohtalainen, aivan kuin jättilaastaria vedettäisiin irti. Itse asiassa Pääkkö käyttääkin kiskomiseen laastarikangasta. Toisella puolen laastarina toimii sokeritahna.
Mäkeläinen esittelee keltaista pallukkaa, johon on tarttunut inhaa karvaa. Puolen nyrkin kokoisella paakulla voisi kuoria paljaaksi koko vartalon.
Kiitos, jätetään väliin. Vaikka kuulemma miehet poistattavat erityisesti selkäkarvoja. Kaljupäitä häiritsevät myös liian tuuheat kulmakarvat.
Mäkeläinen tietää poskiuntuvien poiston sattuvan eniten. "Ne ovat kiinni hermoissa. Siinä saadaan hyvää ääntä", toteaa sadistin toiveammatin harjoittaja.
Kah, sokeroidusta säärestä tihkuu sieltä täältä verta. Sanovat sen kielivän menetelmän tehokkuudesta: paksuja karvoja on irronnut juurta myöten. Vahauksessa saaliiksi jää enemmän katkenneita haivenia.
Mäkeläinen kietaisee ällöpallukan kumihanskan sisään ja hieroo sääreen puhdistusainetta. Vahatulla puolella hoitoöljy jättää jalan hieman tahmeaksi.
Iho ei ole sileä kuin vauvan peppu, vaan muistuttaa broilerin nahkaa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, etten huomaa lopputuloksissa eroa. Jostain kertoo kuitenkin se, että sokerilla kynitty jalka on kosketusarka vielä seuraavana päivänä.
Puolentoista viikon päästä molemmissa säärissä tuntuu vasta aavistuksenomainen sänki. Täydellisen takaisinkasvun pitäisi viedä kolmesta kuuteen viikkoa.
Toivossa on hyvä elää.