Jos Tohtori Sykerössä pelastetaan joulua, myös kotimaisissa kirjoissa on sankariainesta. Paula Havasteen saturomaanissa Joulupukin tarina (Gummerus) kaamea Lapin-loitsija Staalo uhkaa lopettaa joulun. Havaste debytoi lastenkirjailijana, ja aika onnistunut on kertomus, joka on täynnä taikaa, revontulia ja tuntureita. Kansanperinnettä hyödyntävä tarina vilisee joulupukin ja Staalon lisäksi peikkoja, hiisiä ja puhuvia eläimiä. Yksi hilpeimmistä hahmoista on oman arvonsa tunteva hömötiainen Säihky.
-- Katsos Joulupukki, minä teen joskus vielä niin huiman sankariteon, että revontuletkin kumartavat minulle. Mutta en ihan tänään enkä ensi viikollakaan, sillä ensin minun pitää kerätä voimia ja rohkeutta, Säihky kertoo partaansa hymyilevälle pukille. Kirjasta selviää myös, kuinka joulupukki löysi tehtävänsä, mistä joulumuori tupsahti ja kuinka tontut löysivät Korvatunturille. Havasteen tarina ei kuitenkaan sovi kaikkein pienimmille. Satuolentojen seurasta voi pienempikin nauttia Elina Karjalaisen viimeiseksi jääneestä kirjasta, postuumisti ilmestyneestä Tonttutyttö Tarleena ja talven ihme (WSOY). Tarleenan paras ystävä, keiju Sinisiipi, on kateissa. Linnut ovat apuna tässäkin seikkailussa, sillä punatulkut johtavat oikeille jäljille.
Jos Uppo-Nalle ei tänä vuonna joulua juhlikaan, leikkikarhujen joulupuuhia voi tarkastella silti Urpon ja Turpon seikkailuista. Hannele Huovin ja Jukka Lemmetyn Urpon ja Turpon joulu (Tammi) vie muun muassa löytöretkelle Joulusaarille ja taisteluun piparkakkutalon noitaa vastaan.
"Kaupunki saa talviturkin/pysäkillä koira kiroilee", runoilee Tuula Korolainen. Korolaisen Kuono kohti joulua (Lasten keskus) on mainio kokoelma lyhyitä tarinoita ja runoja. Pikkutonttu ja aloitteleva enkeli pelastavat hiiren pakkasesta, on tämän kirjan sankaritarina. Revontulet taas syntyvät, kun "Suuri Kettu häntäänsä huiskauttaa", ja sitä ihailee taivaan jänis -- "villiä, etäistä, huikaisevaa".
Taivaan valoja ihastellaan myös Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen kuvakirjassa Revontulilumi (Tammi). Huikaisevan kaunis kuvatarina ei suoranaisesti ole joulukirja, mutta talvisilla hangilla siinäkin liikutaan.
"Mäen toisella puolella värit levisivät lumiselle peltoaukealle. Hanki hohti eikä Sari pystynyt heti erottamaan, mistä alkoi taivas ja mistä lumen peittämä maa. Olen nähnyt revontulilunta, Sari ajatteli."