Mona Sahlin nousee toisella yrittämällä Ruotsin demarien johtoon. Vuonna 1996 tuolloinen puoluesihteeri joutui vetäytymään Göran Perssonin tieltä, vaikka oli aluksi ykkösehdokas. Sahlin käytti ministerinä hallituksen luottokorttia omiin ostoksiinsa. Asia tuli esiin juuri puheenjohtajavalinnan alla.
Summa oli mitätön, ja Sahlin oli sen korvannut, mutta oman ja valtion luottokortin sekoittumista ei niin vain hyväksyttävästi selitetä. Oikeistohallituksen astuttua valtaan ruotsalaiset huomasivat, että monessakin puolueessa poliitikkojen menneisyydestä löytyy tahroja. Tämä havainto ei pyyhi pois Sahlinin hairahdusta, mutta ilmeisesti hänen katsotaan viisastuneen.
Anteeksi antamista vahvempi vaikuttaja Sahlinin nousuun on se kova tosiasia, että ehdokkaita puoluejohtajaksi piti etsimällä etsiä. Suosikit kieltäytyivät. Se kertoo korutonta kieltä Ruotsin demarien johtajuusongelmasta ja periruotsalaisesta halusta välttää yhteenottoja.
Sosiaalidemokraattien vaalivaliokunta oli ymmärrettävästi yksimielinen valitessaan puheenjohtajaehdokkaan. Tulos ei voinut olla toinen, kun tarjokkaita oli vain yksi. Vaalivaliokunta on oikeassa siinä, että Sahlinilla on paljon tietoa puolueen toiminnasta. Tulevaisuus näyttää, kuinka hän osaa puoluejohtajana hyödyntää tietojaan.
Epäröimättä ei Sahlinkaan suostunut. Hän sanoi torstain lehdistötilaisuudessa tuntevansa sekä pakokauhua että ylpeyttä tehtävän edessä. Jonkinasteiseen pelkoon onkin syytä, kun vastuunkantajiksi halukkaita löytyy puoluetovereista näin vähän.