Suomen sähköntuotanto ja -jakelu eivät ole niin varmalla tolalla, mitä pistokkeesta joka päivä ongelmitta saatava sähkövirta antaisi olettaa. Varmaan ja tasaiseen sähkönsaantiin on totuttu. Suuretkin järjestelmät on laskettu sen varaan, että kaikki sujuu kitkatta.
Hätä onkin suuri, kun orava tai myrsky katkaisee sähkövirran. Monet käytännön asiat voivat muuttua hetkessä ylivoimaisiksi, kun valot eivät pala, liesi ei toimi, vedentulo lakkaa, lämmitys katkeaa, hissit jumittuvat, kaupat sulkevat ovensa, netti hiipuu, tukiasemat tippuvat pois päältä ja liikenne pysähtyy.
Useita vuorokausia jatkuva sähkökatkos vaarantaisi yhteiskunnan toiminnan vakavasti. Huoltovarmuuskeskus on jo pitkään ollut asiasta huolissaan, mutta parannusta ei ole tapahtunut.
Julkinen keskustelu on viime vuosina keskittynyt poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamiin sähkökatkoksiin. Kesä-, syys- ja talvimyrskyt, jäätävä sade tai tykkylumi ovat osoittautuneet suurimmiksi huolenaiheiksi. Keskustelua on käyty lähinnä siitä, minkälaisella kaapeloinnilla jakelu parhaiten varmistetaan riskialueiden asiakkaille.
Muutamana poikkeuksellisen kovana pakkastalvena on havahduttu myös koko sähkönsaantijärjestelmän haavoittuvuuteen.
Kun orastavasta huolesta on kerta toisensa jälkeen selvitty, on puhe sähkönsaannin riittävyydestä unohtunut välittömästi kesähelteisiin.
Keskimääräinen sähkönkulutus on noin 10 000 megawattia päivässä. Tuotantokapasiteetti yltää maksimissaan 13 300:een, mutta kulutus voi nousta kovana pakkaspäivänä jopa 15 000 megawattiin. Suomi tuo sähköä joka päivä.
Tehojen riittävyys voi kovilla talvipakkasilla tai voimalaitosvian yllättäessä muodostua ongelmaksi. Mahdollinen suurhäiriö on nykypäivän ihmisille kuitenkin tuntematon asia, sillä sellainen koettiin viimeksi 1970-luvun puolivälissä. Olo on ankea, kun koko maa tai suurin osa on ilman sähköä.
Asiantuntijat vakuuttavat, että meillä, onneksi, ei ole laajan sähkökatkoksen vaaraa, sillä verkko ei ole ylikuormitettu. Sen sijaan sähkönsaantiin voi tulla ongelmia, jos tarpeen ollessa suurimmillaan Venäjä, Norja tai Ruotsi panevat katkaisimen pois päältä.
Huoltovarmuuden kannalta päättäjien ja vastuussa olevien viranomaisten on huolehdittava siitä, että Suomi on omavarainen sähköntuotannon suhteen. Omavaraisuus on sähköriippuvaiselle ja tietoliikenteen varassa toimivalle yhteiskunnalle välttämätön tavoite. Poistuvan tuotannon tilalle pitäisi välittömästi rakentaa aina uutta.
Huoltovarmuus ei saa heiketä sen takia, että riidellään mikä tuotantomuoto ja millä ehdoilla on paras.
Kokonaisenergiaomavaraisuus on Suomessa huonompi kuin EU:ssa.
Energia-asioissa on viime vuosina ollut liiaksi horjahtelua. Sen, minkä edellinen hallitus on päättänyt, seuraava muuttaa.Tarvitaan pitkäjänteistä ja johdonmukaista energiapolitiikkaa, jonka tavoitteena on energiaomavaraisuuden nostaminen.