Sähkömarkkinoita tutkinut selvitysmies Matti Purasjoki ei löytänyt pikahelpotusta kalliiseen sähkön hintaan. Tehostamalla kilpailua ja sähkön tarjontaa hintoihin voidaan kuitenkin vaikuttaa.
Sähkön hinnan nousu on Suomessa ja muissa pohjoismaissa herättänyt epäilyksiä siitä, että jotkut tahot kokoavat suuria voittoja kuluttajien kustannuksella. Suomessa maalitauluksi on joutunut erityisesti Fortum, osaksi siksikin, että sen johdon käsittämättömät optioedut ärsyttävät kansalaisia.
Vain yhtä syntipukkia ei Purasjoki kuitenkaan selvityksessään nosta seipään nokkaan, mutta osoittaa moitteita myös Fortumin suuntaan. Hänen mukaansa yhtiö on toteuttanut osakkaiden kannalta erinomaista strategiaa -- asiakkaidensa kustannuksella. Valtion osakkeiden arvo on noussut ja se on saanut komeat osinkotulot, joiden maksajina ovat sähkön käyttäjät.
Suurten sähköntuottajien läksytys voi hiukan helpottaa kuluttajien tuskaa, mutta muuten selvityksen perussanoma ei synnytä tässä joukossa riemunkiljahduksia. Purasjoki nimittäin epäilee itsekin, voidaanko sähkön hintaa kääntää laskuun. Päinvastoin hän sanoo jakavansa sen pessimismin, jonka mukaan hintojen nousua on vaikea estää. Aivan toivoton ei selvitysmies silti ole. Hänen käsityksensä on, että tarttumalla rohkeasti pahimpiin ongelmiin edessä olevia uhkia voidaan vähentää ja ehkä poistaa kokonaan.
Sähkönkäyttäjiä on viime aikoina askarruttanut erityisesti se, miksi kilpailun vapautus on vain nostanut hintoja. Markkinatalouden lakien mukaanhan pitäisi käydä päinvastoin. Purasjoen mukaan ongelmat eivät niinkään löydy sähkön vähittäiskaupasta kuin tukkukaupasta. Sähkön tuotantorakenne on pohjoismaissa oligopolistinen eli harvoissa käsissä. Markkinoilla on myös pieniä tuottajia, mutta niiden mahdollisuudet haastaa suuret ovat olemattomat. Se vaikuttaa hintoihin.
Luonnollinen johtopäätös tästä on, että nykyinen rakenne pitäisi murtaa. Uusien, riittävän vahvojen toimijoiden synnyttäminen voi käytännössä kuitenkin olla työlästä.
Toisaalta oligopolit eivät selvitysmiehen mukaan ole ainoa hintojen nousua selittävä tekijä. Hintaan vaikuttaa myös sähkön saatavuus. 1990-luvulla tuotannossa oli ylikapasiteettia, mutta nyt on siirrytty niukkuuden kauteen. Tällainen epätasapaino nostaa hintoja väkisin.
Niukkuudesta johtuvan hintapaineen purkamiseksi Purasjoella on suorasukaisia ehdotuksia: Suomessa olisi ryhdyttävä valmistelemaan kuudennen ydinvoimalan rakentamista, ja myös vesivoiman lisärakentaminen on otettava tarkasteluun. Molemmat ovat poliittisesti hankalia kysymyksiä, mutta jos sähkön hinnan nousu jatkuu, myötämieli kumpaakin ratkaisua kohtaan varmasti kasvaa. Sekä Vuotoksen että Kollajan altaiden rakentaminenkin voi nousta taas vakavaan keskusteluun.
Kiinnostavaa selvityksessä on se, että Purasjoki sälyttää hintavastuuta myös kuluttajille itselleen -- aivan oikein. Näiden pitäisi paitsi tehostaa sähkön säästöä myös kilpailuttaa hanakammin energian toimittajia. Näin siitä huolimatta, ettei rahallinen hyöty siitä olisi kovin suuri.
Kilpailutus on hänen mukaansa jopa välttämätöntä, jotta tuottajille voidaan rakentaa tarpeellinen vastavoima. Tässä suhteessa kuluttajat voivat katsoa peiliin. He ostavat liian helposti ja hintaa miettimättä sähkön tutulta sähköyhtiöltä.