Uusiutuvia energianlähteitä kannattavien mahdollisuudet paranivat vuoden alussa, kun muuttunut sähkömarkkinalaki velvoittaa myyjät kertomaan tarkoin tuotannossa käytetyistä energialähteistä. Heinäkuun alusta sähkön alkuperä on ilmoitettava myös laskuissa ja mainoksissa. Alkuperätakuu antaa kuluttajalle entistä paremmat edellytykset ostaa uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotettua sähköä. On myönteistä, että ihmiset niin halutessaan pääsevät käytännössä osoittamaan ympäristömyönteisyytensä.
Tosin tuulivoimaa kannattavat ovat voineet jo vuosien ajan edistää asiaa ostopäätöksillään. Norppamerkillä varmennettu virta on vain ollut 20-25 prosenttia muilla tavoin tuotettua energiaa kalliimpaa. Se on ymmärrettävää, kun tuulivoimaloiden rakentamisen hinta suhteessa niiden tuotantomääriin on edelleen keskiarvoa korkeampi. Niin on valtion maksamasta tuesta huolimatta. Siinä lienee syy, miksi tuulivoimalla tuotettu sähkö ei ole kerännyt suuria ostajajoukkoja.
Kaikki tuulimyllyjen ja myös vaikkapa hakevoimaloiden tuotanto tietysti markkinoidaan, vaikka niiden energiasta kiinnostuneita ei olisikaan tarpeeksi. Epäviisasta olisikin pysäyttää myllyt, jos tuulet ovat suotuisia. Esimerkiksi Oulun Energia toimittaa myyntiyhtiölleen kaiken sähkön samaan hintaan, onpa se tuulella, vesivoimalla, puulla, turpeella tai hiilellä tuotettua. Hintojen eriytys jää myyntiyhtiön huoleksi.
Joitakin kuluttajia hämmentää se, että tuulivoimaa myydään joka päivä, vaikka usein varsinkin kovien pakkasten aikaan on niin tyyntä, että roottorien siivet eivät värähdäkään. Selittävä tekijä on, että joinakin toisina päivinä tuulivoimaa tulee erittäin runsaasti, yli erityiskysynnän. Myyntitilastoissa tuotannon määrä tasoitetaan koko vuodelle.
Erityisesti pakkaspäivinä sähköä tarvitaan paljon, tuuleepa tai ei. Tuotannon on siksi oltava monipuolista. Sähkö on hyödyke, jota ei voi taloudellisesti varastoida. Teollisuudenkaan pyörät eivät pyöri, ellei suuria sähkömääriä tule tasaisesti. Suomen oloissa on ollut ilmeisen välttämätöntä rakentaa ydinvoimaa.
Kuluttajien hämmennystä voi lisätä myös se, että vaikkapa Oulun Merikosken vesivoimalan tuotantoa ei lasketa uusiutuviin energiamuotoihin. Laitos käyttää vain vuosittaisten sateiden tuomaa jokivoimaa, mutta se on liian iäkäs ja myös liian iso päästäkseen vihreää sähköä tuottavien voimaloiden kastiin. Ostajien odotetaan tukevan valinnoillaan uusiutuvia luonnonvaroja käyttäviä pienehköjä, viime vuosina rakennettuja laitoksia. Ahdas rajaus nostaa niiden energian hintaa ja mittaa samalla ostajan ideologian aitoutta. Muuten valinnalla ei olisikaan merkitystä.
paakirjoitus@kaleva.fi