Sähkön kantaverkon Suomessa omistava Fingrid haluaa ilmeisesti toimia vain tilanteessa, jossa eletään niukkuuden rajamailla. Venäläisten ehdotus rakentaa Suomeen uusi sähköä tuova merikaapeli nostatti Fingridissä liki hysteeristä torjuntaa.
On tietysti luontevaa, että Fingrid kertoo näkemyksensä lisätuonnin edellytyksistä. Mutta erikoista on, että yhtiön toimitusjohtaja näyttää suhtautuvan kielteisesti investointeihin, jotka lisäisivät verkon kykyä kestää kuormaa. Moni muu yhtiö maanittelisi päättäjiä järjestämään lisää resursseja. Tosin toimitusjohtaja Timo Toivosen suhtautumisesta ei ole täyttä selkoa, kun hän pakeni yhtiön tiedotustilaisuudessa kameroita ja lisäkysymyksiä.
Sopivasti juuri samana päivänä Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Juha Naukkarinen varoitteli suomalaisia kasvavasta sähkölaskusta. Siihen on viime vuosina saatukin tottua.
Ennen sähkömarkkinoiden vapautumista kansalaisille maalailtiin ruusuisia näkymiä, kuinka markkinat liikuttelevat hintoja kahteen suuntaan, väliin kalliimmiksi, väliin huokeammiksi. Totuus on toinen. Lievästi alenevaan hintaan voitiin tutustua hetken aikaa järjestelmän alussa. Kallistuminen on sääntö, halpeneminen suuri poikkeus.
Korotuksissa on erityisesti kunnostautunut Fortum, toinen Fingridin suuromistajista. Fortum myy sähköä myös Ruotsissa, mutta siellä se ei ole uskaltanut nostaa hintoja yhtä rajusti kuin Suomessa.
Korotusten tarvetta perustellaan tutusti. Pohjoismaiden vesialtaiden arvellaan jäävän kesällä vajaiksi. Norjan tuntureilla kerrotaan olevan tavallista vähemmän lunta. Suomalaisten, varsinkin Fortumin esittämät arviot Norjan vesitilanteesta ovat tosin aiemmin olleet epäluotettavia. Sitä paitsi tulevan kesän sateet ovat vielä arvailujen varassa. Varmaa on vain se, että suomalaisilla sähköyhtiöillä on suuri hinku rahastaa suomalaisilta kuluttajilta yhä enemmän.
Jos olisi käytettävissä enemmän tuontisähköä, mahdollinen vesivoiman vajaus ei aiheuttaisi yhtä suuria korotuspaineita. Ettei siinä vain olisikin perimmäinen syy vastustaa lisätuontia? Ahneet sähkökauppiaat ovat yhä paheneva riesa maassa, jossa on pitkä, kylmä ja pimeä talvi.
Sähköyhtiöt onnistuivat hyvin myös lobbauksessaan EU:ssa. On oikein kantaa huolta turvallisuudesta ja toimitusvarmuudesta, mutta miksihän EU:ssa herättiin juuri nyt Suomen sähköntuontiin Venäjältä? Sieltä on tuotu sähköä ennenkin ja tuodaan vastakin.
Aivan oma lukunsa kummalliseksi äityneessä sähköpelissä on hiili- ja öljyvoimaloiden päästöoikeuksien kohtalo. Valtio jakoi niitä yhtiöille ilmaiseksi, jotta suomalaisten sähkönsaanti turvataan. Kun vesitilanne oli viime vuonna hyvä, yhtiöt myivät lahjaksi saamansa päästöoikeudet ja nettosivat niistä kymmenien miljoonien eurojen tuloja.
Suomen sähkömarkkinoiden kilpailuoloissa riittää selviteltävää ministeri Mauri Pekkarisen viime perjantaina tehtävään asettamalle Matti Purasjoelle. Selvitysten jälkeen ministereiltä on lupa odottaa jämeriä päätöksiä.