Kuluttaja voi vaikuttaa sähkölaskuunsa lähinnä kulutusta vähentämällä. Poliittisten päättäjien asia on varmistaa sähkömarkkinoiden toimivuus.
Suomalaiskuluttajat ovat joutuneet oppimaan, että sähkön hintaa nostavien tekijöiden joukko on pitkä: päästöoikeuksien hinnat, kylmät ilmat, kuumat ja kuivat ilmat, pohjoismaisen sähköpörssin odotukset, kysynnän kasvu, kivihiilen ja jopa öljyn hinnan nousu.
Keskiviikkona kerrottiin taas kovista korotuksista, joiden takana ovat päästöoikeudet, öljy ja hiili. Öljyn hinta onkin vuoden kuluessa noussut, mutta viime päivinä taas selvästi laskenut. On silti eri juttu, vaikuttaako se mitenkään sähkön hintaan. Hinnan muodostus sähkömarkkinoilla on kuluttajien silmissä jo ajat sitten muuttunut metafysiikaksi, jota on lähes mahdoton ymmärtää.
Keskiviikkona kuultiin sekin, että moni yhtiö aikoo lähiaikoina hilata ylös myös sähkön siirtohintoja. Kun sitä ei voi perustella samoilla syillä kuin varsinaisen tuotteen hinnan nostoa, kerrottiin syyksi "yleinen hintatason nousu". Näkemys siitä, että hintojen nousu aiheuttaa hintojen nousua eli inflaatio inflaatiota pätee siten erinomaisesti sähkömarkkinoillakin. Erityisesti sähköllä lämmittävissä kotitalouksissa osa valtiovarainministeri Jyrki Kataisen lupaamista veronalennuksista hupenee siis pian kallistuviin sähkölaskuihin.
Sähkömarkkinoiden perusasetelma on se, että kuluttajahinnat seuraavat sähkön tukkuhintaa, joka taas muodostuu pohjoismaisessa sähköpörssissä. Eri näkemyksiä on siitä, kuinka hyvin nuo markkinat toimivat. Suomen sähkömarkkinoita toissa syksynä selvittänyt Kilpailuviraston entinen ylijohtaja Matti Purasjoki totesi, että sähkön tuotantorakenne on pohjoismaissa oligopolistinen eli harvoissa käsissä. Markkinoilla on myös pieniä tuottajia, mutta niiden mahdollisuudet haastaa suuret ovat olemattomat. Tämä näkyy hinnoissa.
Odotetusti suomalainen energiateollisuus torjui Purasjoen näkemykset.
Selvitysmies esitti myös Fortumin roolin kutistamista, mutta poliitikot eivät ole toistaiseksi halunneet puuttua Suomen markkinoita hallitsevan valtionyrityksen asemaan. Tätä selittänevät Fortumin anteliaat tuloutukset valtion kassaan.
Toinen Purasjoen löytämä perusongelma oli tarjonnan vähäisyys. Jos ja kun kuudes ydinvoimala lähtee liikkeelle, helpotusta voi olla luvassa -- vuosien päästä.
Sähkön käyttäjät voivat tätä nykyä itse vaikuttaa hintoihin hyvin vähän. Kuluttajien on ollut jo muutaman vuoden ajan mahdollista vaihtaa sähkön toimittajaa, mutta tällä hetkellä niiden tarjoushinnat on noin kymmenen prosenttia kalliimmat kuin sähkön listahinnat.
Sähkömarkkinoiden omituisuuksia sekin.
Seuraava kummituskin on jo nostettu pelottelemaan: yhdistyvät eurooppalaiset sähkömarkkinat. Siirtoyhteyksien lisääntyminen mahdollistaa tulevaisuudessa sähkön myynnin sinne, missä siitä saa parhaan hinnan. Niinpä suomalaiset sähköntuottajat tähyilevät jo Keski-Eurooppaan. Hintojen tasoittuminen yhteisellä markkina-alueella voi merkitä hintojen nousua nimenomaan Pohjoismaissa.
Toivottavasti poliittiset päättäjät eivät seuraa tuotakaan muutosta vain sivusta. Kuluttajan on vaikea sulattaa näkemystä, että Suomessa oltaisiin täysin markkinoiden armoilla, kun sentään suurin sähkön toimittaja Fortum on valtioenemmistöinen yhtiö ja lukuisat alueelliset sähköntuottajat puolestaan kunnallisia liikelaitoksia. Päättäjien on toimittava niin, että sähkömarkkinat toimisivat kunnolla. Jos näin olisi ja hinnat siitä huolimatta nousisivat, korotusten perusteita olisi helpompi uskoa.