Energiamarkkinaviraston mukaan runsaat kahdeksan prosenttia Suomen kodeista vaihtoi viime vuonna sähkön toimittajaa. Luku ei ole huimaava, mutta lähes kaksi kertaa korkeampi kuin edellisenä vuonna. Vaihtoinnostuksen viriäminen kertoo, että kuluttajat ovat havainneet kilpailutuksen kannattavan.
Ensikokemuksena kilpailutus voi tuntua hankalalta, mutta jos ymmärtää sähkösopimuksensa tai -laskunsa sisällön ja osaa käyttää nettiä, vaikeudet voittaa helposti. Netin kilpailutussivustoista voi suoraan pudottaa pois ne kaupalliset palvelut, joiden kattavuuus on puutteellinen. Luotettavan ja kattavan hintavahdin löytää Energiamarkkinaviraston sivuilta.
Uuden, edullisemman sopimuksen voi tehdä muutamassa minuutissa, ja tuntipalkka on usein huima. Muutamien kymppien vuosisäästön takia suomalaiset eivät sähkön toimittajaa tosin vaihda. Energianmarkkinaviraston mukaan kynnys on sadan euron tuntumassa.
Suomalaiskuluttajille hinta on tutkitusti tärkein sähkön myyjän valintaperuste, mutta ympäristöseikkojen merkitys on noussut selvästi. Hyvä niin.
Se mille kuluttaja ei edelleenkään voi käytännössä mitään, on sähkön siirtohinta. Sitä perii yhtiö, joka omistaa alueen jakeluverkon. Energiamarkkinoiden liikkeitä tutkivan Vaasa EMG:n mukaan perusmaksun osuus sähkön hinnasta on pysynyt jokseenkin muuttumattomana. Se ei silti tarkoita, että kaikki olisi kunnossa. Energian hintaan ja siirtohintaan vaikuttavat eri tekijät. Jos sähkönhinnassa on kovia nousupaineita, siirtohinnoissa tilanne voi olla aivan toinen.
Energiamarkkinaviraston ei pidäkään niellä mitä tahansa selityksiä siirtohintojen nostoille.