Kirjoittaja on valtiosääntöoikeuden professori (emeritus).
Sähköinen äänestys, jota kokeiltiin äsken kunnallisvaaleissa kolmessa kunnassa, tuli Suomeen vaalilain muutoksella vuonna 2006. Se on toistaiseksi valinnainen lippuäänestyksen kanssa.
Uuteen järjestelmään siirtymistä on perusteltu lähinnä kolmella syyllä: lyhennetään jonoja ennakkoäänestyspaikoissa, säästetään vaalihenkilöstön palkkioissa ja nopeutetaan vaalitulosten saantia entisestään. Nämä sinänsä aika kepeät perustelut ovat käypää tavaraa vain siinä tapauksessa, ettei äänestystavan muutoksella toisaalta menetä jotain tärkeää.
Äänestysjärjestelmä on pääsääntöisesti vielä paperipohjainen. Sen uskottavuus perustuu paljolti siihen luottamushenkilövalvontaan, joka menettelyn ympärille on rakennettu. Vaalitoimitusta valvoo äänestysalueen vaalilautakunta, joka koostuu edellisissä vaaleissa mukana olleiden puolueitten tai äänestäjäryhmien edustajista. Äänestäjä panee lippunsa uurnaan koko lautakunnan läsnä ollessa. Vaalin päätyttyä lautakunta valvoo uurnan avaamista ja leimattujen äänestyslippujen alustavaa laskentaa.
Ulkopuolisilla on oman arkikokemuksensa perusteella täysi syy uskoa järjestelmän toimivan sovittujen sääntöjen mukaan. Vaalipetoksen ja virheiden estämiseksi on monia turvajärjestelyjä. Niitä on erityisen paljon ennakkoäänestyksessä, mikä muutoin voisi ollakin nykyjärjestelmän heikko kohta. Noista turvajärjestelyistä syntyvät ennakkoäänestyksen jonot.
Maailmalla käytetään sähköistä äänestystä vaaleissa aika vähän. USA:n presidentinvaalien töppäykset tällä alalla on kuitenkin hyvin muistissa. Ihmisoikeuksia valvova Euroopan neuvosto suosittaa, että sähköisen äänestämisen tulee olla yhtä luotettavaa ja turvallista kuin kulloisessakin maassa käytössä oleva manuaalinen äänestys, siis esimerkiksi Suomessa yhtä luotettavaa ja turvallista kuin meidän paperipohjainen järjestelmämme.
Kun lukee lakitekstin määräyksiä sähköisestä äänestyksestä, tulee se pintavaikutelma, että kaikki on yhtä helppoa kuin setelin haku pankkiautomaatista. Täytyy hetken ponnistella muistaakseen, että meillä on vielä joukossamme paljon ihmisiä, jotka välttävät pankkiautomaattienkin käyttöä ja hoitavat rahannostonsa ja laskujensa maksamisen mieluummin pankin kassalla. Osa heistä varmaan vierastaa laitetta, jonka käyttöä taas monet muut pitävät yksinkertaisena ja helppona. Vaalilippuun tuntuu olevan vaivattomampaa kirjoittaa numero kuin näplätä tuollaista konetta.
Äskeisessä kokeilussa kolmen kunnan sähköäänestyksessä hukkaan meni 232 ääntä. Niiden osuus annetuista äänistä oli erään laskelman mukaan prosentuaalisesti vähemmän kuin vaalilippuja keskimäärin hylätään epäselvien numeromerkintöjen takia. Ero on kuitenkin siinä, että nykyisin tiedämme tarkkaan, minne osa äänistä katoaa: ne hylätään ihmistyönä lippu lipulta. Järjestelmä on hallinnassa.
Sähköisen äänestysmenettelyn suunnittelussa on ehkä päästetty valloilleen sellaiset tekniikan ihmiset ja niin sanotut tietokonefriikit, joilla ei ole käsitystä koko siitä sosiaalisesta todellisuudesta, jota edustuksellisten vaalien järjestelmä koskettaa.
Loppuun saakka ei ehkä ole myöskään harkittu niitä uusia legitiimisyysongelmia, joita sähköinen äänestys voi tuottaa. Äänestysjärjestelmän on näet oltava sillä tavoin läpinäkyvä, että sen voidaan luottaa toimivan niin kuin laissa on määrätty.
Sähköisessä järjestelmässä jää vaalilautakunnalle vain sen valvonta, että äänestämään pääsevät yksinomaan sillä äänestysalueella vaalioikeutetut, kukin vain yhden kerran ja muiden häiritsemättä. Sitten lautakunta irtautuukin valvonnasta.
Järjestelmä sisältää keskitetyn sähköisen vaaliuurnan, jonne annetut äänet kirjautuvat salattuina siten, ettei äänen antajaa ja äänen sisältöä voi yhdistää keskenään. Tämä sähköinen uurna on kolmen Helsingin vaalipiirilautakunnan jäsenen ja yhden oikeusministeriön virkamiehen yhteisvalvonnassa. Kullakin heistä on avain uurnaan, ja uurnan avaaminen käy vain neljällä yhtä aikaa käytettävällä avaimella.
Kun sähköinen uurna vaalin päätyttyä avataan, mainitut neljä henkilöä antavat uurnalle laskemiskomennon. Siinä ihmistyön koko osuus. Muuten laskemisesta huolehtii kone. Oikeusministeriön vaalitietojärjestelmä laskee uurnan sisällön. Mainitut neljä valvojaa rekisteröivät koneen tuottamat tiedot annetuista äänistä ja niiden jakautumisesta sekä toimittavat nämä tiedot alueellisille ja paikallisille vaaliviranomaisille, jotka aikanaan vahvistavat vaalin tuloksen.
Sähköisessä äänestyksessä on annettujen äänten laskenta ja sen valvonta siis otettu pois satoihin nousevalta demokraattisesti asetetulta luottamushenkilöstöltä.
Kaikki hyvin?
Saavutetun yhteiskunnallisen kokemuksen mukaan tietokonepohjainen järjestelmä voi olla altis vieraalle asiaankuulumattomalle tunkeutumiselle. Vaalin päätyttyä voi syntyä epäilyksiä, että äänestyksen tulosta on manipuloitu ulkoa käsin tavalla jota on vaikea havaita äkkiseltään. Saatetaan myös kysyä, onko tekniseen järjestelmään sittenkin ujutettu matoja, jotka yhdistävät erillään pidetyt tiedot äänestäjästä ja hänen antamastaan äänestä.
Vaalituloksen uskottavuuden vahvistaminen siirtyy teknisille asiantuntijoille. Se on hyvin suuri muutos vaalijärjestelmässä. Se koskettaa demokratian perusteita.
Vaalitulos saadaan kyllä julki pikaisesti, mutta pikaisuuden merkitystä käyvät nakertamaan väitteet siitä, että tietokoneen tuottama tulos on manipuloitu, ja mahdollisesti yleistyvät vaalivalitukset.