Sähkö- ja tietotekniikan osastonjohtaja, professori Juha Röning istuu rauhallisena pöytänsä takana Oulun yliopiston tietotalossa.
Hän ei ole huolissaan oman osastonsa puolesta, vaikka maailma muuttuu. Diplomi-insinöörejä on tarvittu vielä entiseen malliin, ainakin ennen odotettuja Nokia Siemens Networksin väen vähennyksiä. Asiantuntijatarve on pysyvä, vaikka se ei ole kasvanut.
"Ei olla siinä tilanteessa, että viimeinen lähtijä sammuttaa valot. Me koulutamme hyviä ihmisiä ja heitä tarvitaan", Röning uskoo.
Sähkö- ja tietotekniikan osasto on viime vuosikymmenien aikana ollut oleellisen tärkeässä roolissa, kun se on valmistanut diplomi-insinöörejä oululaisen it-teollisuuden tarpeisiin. Muiltakin yliopiston lohkoilta on toki mennyt väkeä töihin Nokiaan ja muihin it-yrityksiin.
Osaston johtajalla ei ole paniikkia, että olisi tehty jotakin väärin. "Itse olen nähnyt, että yrittäjyys olisi taas nousussa. Yliopistollakin on tehty innovaatioiden puolesta työtä."
Yliopisto-opetuksessa muutos on jo arkipäivää. Röning on ollut 25 vuotta Oulun yliopiston leivissä. "Aluksi tuntui, että tämä on jäykkää kuin mikä. Mutta viime vuosina on tapahtunut paljon."
Nokialle on mennyt töihin iso joukko Oulun yliopiston sähkö- ja tietotekniikan osastolta valmistuneista. Röning ei kuitenkaan halua korostaa liikaa Nokian asemaa, vaikka se tärkeä onkin. "Ei ole ollut tuntumaa, että oltaisiin liian riippuvaisia Nokiasta. On iso joukko muitakin yrityksiä, joihin valmistuneita menee."
Röning uskoo, että yliopiston yhteistyö Nokian kanssa lisääntyy ja pitää sitä hyvänä suuntana. Suomessa on rajalliset määrät resursseja, ja ne kannattaa suunnata parhaalla mahdollisella tavalla.
Nokia aloittaa entistä läheisemmän yhteistyön Otaniemen Teknillisen korkeakoulun kanssa nanoteknologian tutkimuksessa. Nokia haluaa lisätä mielenkiintoa omaa tutkimustaan kohtaan ja myös ohjata julkista tutkimusta itselleen sopivaan suuntaan.
Oulussakin on kokeiltu vastaavan tyyppistä kanssakäymistä pienemmässä mittakaavassa Nokian ja yliopiston tutkimusryhmien kesken. Osastontasoista yhteistyötä ei ole Oulussa suunnitteilla.
Yritykset marmattavat usein, että koulutusjärjestelmä ei kouluta sen ja sen alan osaajia, vaikka pitäisi. Esimerkiksi Nokian kännyköissä tarvittavan symbian-käyttöjärjestelmän taitajia on yrityksissä tarvittu roppakaupalla, sekä Nokian alihankkijoissa että myös Nokiassa.
Yliopisto pyrkii olemaan mahdollisimman monipuolinen, mutta kaikkea se ei voi olla. Yritysten toiveet ovat usein lyhytjänteisiä. Koulutuksen rattaat kääntyvät kuitenkin hitaasti, 6-10 vuodessa.
"Jollakin yrityksellä on tarve tietynlaisista ohjelmiston tai piirisuunnittelun osaajista, jollakin toisella taas erilainen tarve. Meidän tehtävämme on antaa opiskelijoille vahva matematiikan ja fysiikan pohja. Sen jatkoksi yritysten pitää sitten opastaa henkilöt tehtäviinsä. Se on ollut pätevä resepti, jolla ihmiset ovat pystyneet menemään töihin ja viemään hyvin eteenpäin ympäröiviä firmoja."
Röningin mielestä ei voida lähteä siitä, että Nokia yksin rahoittaisi ja määrittelisi jonkin yliopiston tutkimussuunnan, vaan perustutkimusta on tehtävä myös.
"Liian lyhyestä talutusnuorasta ei hyödy kumpikaan pitkällä tähtäimellä. Pitkäjänteistä tutkimusta täytyy tehdä laajemmalla mielellä, jotta siitä saadaan hyötyä."
Yliopisto ja Nokia ovat keskustelleet yhteispelistä Oulussa, ja yliopiston toiminta oli Röningin mukaan Nokian suunnasta koettu pääsääntöisesti hyväksi.
Yliopistossa annetaan eväät hyvään oppimiseen, Röning sanoo. Matematiikan ja fysiikan taidot yhdessä syventävän insinööritaidon kanssa kantavat insinööriä työelämässä pitkälle.
Varsinainen tekninen nippelitietämys menee niin nopeasti eteenpäin, että sen puoliintumisaika on viisi vuotta, ehkä vähemmänkin. Syventävää tietoutta korjataan toki yliopistossa vuosittain.
Elinikäinen oppiminen on Röningin mielestä tullut jäädäkseen. Jos on viisi vuotta laakereillaan, on varmasti ulkona kehityshankkeista.
Määrä ei saisi koulutuksessa korvata laatua. Pelkona on, että opetusministeriössä tuijotetaan vaan lukumääriin rahoituksen jaossa. "Meillä osastona on kuitenkin ollut ensisijainen tavoite, että ne ihmiset osaavat asiansa, jotka täältä pääsevät läpi", Röning sanoo.
"Jos meiltä valmistuu, saa töitä. Pitää melkeinpä haluta työttömäksi, jos ei pääse töihin valmistuttuaan", Röning kertoo.
Nuorisoa ei teekkarin ura kuitenkaan kiinnosta yhtä paljon kuin ennen. Sähkötekniikan osastokaan ei enää houkuta samalla tavalla opiskelijoita kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten. Silloin koulutettiin juuri niitä teekkareita, jotka ovat viime vuosina vieneet Nokiaa eteenpäin ja kännyköitä kaikkien ihmisten taskuun.
Röning myöntää, että muutama vuosi sitten sisäänottomäärät olivat liian suuria, kun yli 300 opiskelijaa otettiin osastolle syksyisin. Kun sisäänottomäärä on liian suuri, valintakriteereitä pitää laskea ja oppilasaineksen taso laskee.
Nyt uusia opiskelijoita otetaan reilusti alle 300.
Valmistumisaika sähkö- ja tietotekniikan osastolta on keskimäärin noin kuusi vuotta.
"Kaikista ei tule nobelisteja, mutta kyllä he pystyvät ammattityön tekemään. Kuinka sieltä sitten puristettaisiin neroja esiin, siihen meillä ei ole reseptiä eikä edes tarvetta", Röning naurahtaa.
Opiskelijoiden pitäisi professorin mukaan kuitenkin tehdä enemmän töitä yliopistossa. Kurssimuotoinen lukio ei siis ole opettanut nuorisoa ainakaan kurinalaisempaan yliopisto-opiskeluun.
Opiskelijat ahertavat opiskelunsa eteen osastolla tehdyn tutkimuksen mukaan suurin piirtein puolipäiväisesti, kun tavoitteena tietysti pitäisi olla kokopäivätoiminen työnteko.
Röningin mukaan poikkitieteellisyyttä ja verkottumista voisi harrastaa enemmänkin monitieteisessä Oulun yliopistossa. Sitä mahdollisuutta ei ole vielä täysin pystytty hyödyntämään.
Rahoittajaorganisaatiotkaan eivät tarpeeksi tue ajatusta, että saman talon sisällä tehtäisiin poikkitieteellistä yhteistyötä.
Esimerkiksi Tekesin rahoituksessa toivotaan verkottumista jonnekin kauemmas, mutta Oulun yliopiston sisällä verkottumista eri tieteenalojen kesken ei samalla tavalla lasketa rahoituksen arvoiseksi.
Henkilökuntaa on sähkö- ja tietotekniikan osastolla noin 400. Heistä vajaa puolet on pysyvästi palkattuna ministeriön budjettirahoituksella. Muut henkilöt on palkattu talon ulkopuolisella hankerahoituksella.
Tekesin kautta on hankkeita, on EU-rahoitusta ynnä muuta. "On haaste koota rahoitus, mutta se on mahdollisuus tehdä yhteistyötä firmojen ja muiden tahojen kanssa. Ainakin tiedetään, mitä on kehittymässä", Juha Röning sanoo.