Tarpeeksi vanhennuttuaan ihminen alkaa haikailla taakse jääneitä mahdollisuuksia. Juhlapöydissä ja kuppiloissa huokaillaan, kuinka minusta olisi tullut huippu-urheilija, jos vain olisin tehnyt sitä tai tätä.
Unelmista voi tehdä totta vanhemmalla iällä ainakin yhdessä lajissa. Taljajouseen tarttuminen onnistuu, vaikka elinmittarissa olisi useampikin vuosirengas.
Sirkka Sokka-Matikainen oli vuoden 1990 tammikuussa 33-vuotias, kun hän tutustui ensimmäisen kerran taljajouseen. Nyt hänellä on palkintokaapissaan muun muassa MM-pronssia viime vuodelta.
Keskittymistä
opettelemaan
"Työkaverini huokutteli minut kokeilemaan. Olin aivan hirveä säheltäjä, joka oli aina äänessä. Työkaverini ajatteli, että rauhoittuisin vähän jousiammunnan parissa. Tämä vaatii kunnon keskittymistä", Sokka-Matikainen nauraa.
Sokka-Matikainen kokeili ensin vaistojousta. Tähtäin- eli olympiajouseen hän ei ole koskenut vielä tänäkään päivänä.
"Ensimmäiset nuolet olivat tietenkin siellä ja täällä, mutta ampuminen tuntui heti kivalta. Kahden ja puolen tunnin jälkeen työkaveri alkoi houkutella minua pois. Mietin, että ei kai tästä vielä kannata mihinkään lähteä."
Seuraavana päivänä selvisi syy siihen, miksi olisi pitänyt lähteä ajoissa pois.
"Molemmat kädet olivat järkyttävän kipeät."
Tauon jälkeen
uusi yritys
Sokka-Matikaisen tie taljajousen huipulle ei ollut kuitenkaan suorin mahdollinen. Vuoden 1996 SM-kisojen jälkeen nainen joutui pitämään kolmen vuoden tauon jousiammunnasta.
"Meinasin halvaantua, mutta onneksi lääkärit saivat pieniä ihmeitä aikaiseksi. Vuonna 1999 aloitin uudestaan. Anna-Liisa Tuuttu ja Carita Jussila houkuttelivat minua jatkamaan. Maahamme oli tullut huippuampujia, joten päätin vielä itsekin kokeilla", vantaalainen kertoo.
Taljajousi ei ole olympialaji eikä todennäköisesti niihin kekkereihin koskaan pääsekään. Sokka-Matikainen ei kiellä etteikö olympiastatuksen puuttuminen joskus hieman nyppisi.
"Kyllä se määrätyllä tavalla harmittaa. Mutta toisaalta MM-kilpailut ovat meidän suurin kansainvälinen tapahtuma. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että MM-pronssini on verrattavissa olympiapronssiin."
Suomalaisampujan tavoitteet hyppivät vuosittain EM-kisoista MM-kisoihin käsi kädessä.
2003 vuoden MM-kisat ovat New Yorkissa ja 2004 EM-kisat Belgiassa.
"Jatkan ainakin vuoteen 2005. EM-kisat ovat hyviä etappeja MM-kisoihin", Sirkka Sokka-Matikainen näkee.
Vanhassa vara
parempi
Talja-ampujien keski-ikä on selvästi korkeampi kuin tähtäinpuolella. Sokka-Matikaisen ohella monet muutkin ovat aloittaneet uransa hieman vanhemmalla iällä. Suomen maajoukkueen valmentaja Seppo Kankaanpää ja joukkueenjohtaja Kari Mikkola toteavat, että taljajousessa tie huipulle on nopeampi.
"Taljajousi on helpommin hallittavissa. Siinä on kevennys, joten sitä jaksaa pitää jännitettynä kauemmin. Tähtäinjousessa on vuosien työ, ennen kuin hallitsee sen 45 paunan voiman. Lisäksi taljajousessa on enemmän apuvälineitä", Mikkola huomauttaa.
Kankaanpää nostaa esimerkiksi Sokka-Matikaisen tärkeimmäksi ominaisuudeksi juuri iän.
"Sirkka on kypsän ikäinen ja positiivinen henkilö, joka uskoo omiin mahdollisuuksiinsa. Hänellä on toisaalta riittävää kovuutta, eikä hän mene helposti kipsiin esimerkiksi pudotuskierroksilla."
Miten Sokka-Matikainen itse näkee myöhemmin aloittamisen edut?
"Olin 33, kun aloitin. Siihen mennessä nuoruuden hullutukset olivat takana ja elämä oli tasapainossa."