Moni saha on Suomessa viime vuosien aikana lopettanut toimintansa tai supistanut sitä merkittävästi. Ilmiö on alalta vanhastaan tuttu. Sahatavaran menekki ja samalla tukkipuun hinta vaihteli aiemmin voimakkaasti suhdanteiden mukana. Sahoja perustettiin ja lopetettiin suhdanneaaltojen mukana. Nyt ahdinko vaikuttaa sitkeämmältä. Lautaa ja lankkua tuotetaan ainakin Euroopassa niin runsaasti, että ankara hintakilpailu näyttää kuristavan sahoja pysyvästi. Varsinkin mäntysahatavarasta on merkittävää ylitarjontaa.
Sahojen taloudesta vastaavien mielestä Suomessa jatkuvasti nouseva tukkipuun hinta on kireän eurooppalaisen kilpailun ohella pääsyy sahojen ahdinkoon. Metsänomistajat kaavailevatkin tukkipuulle entistä korkeampia hintoja, kun metsän pinta-alaverotus loppuu ja muuttuu kauttaaltaan myyntituloihin perustuvaksi.
Sahayrittäjät puolestaan toivoisivat raaka-ainekuution hintaan jopa 10 euron alennusta. Myös heidän perustelunsa pohjautuu tulojen kutistumiseen. Ristiriita vaikuttaa sovittamattomalta. Selvää kuitenkin on, että ala sopeutuu tavalla tai toisella.
Ikävin vaihtoehto myös täkäläisten metsänomistajien kannalta olisi se, että tukin jalostus saha- ja höylätavaraksi kuihtuisi Suomessa olemattomiin. Se olisi tuskallista kaikille sahapaikkakuntien ihmisille. Lukuisat puuta mekaanisesti jalostavat laitokset toimivat paikkakunnilla, joissa ei ole näkyvissä korvaavia työpaikkoja.
Metsänomistajia ei ole aihetta syyttää ylenmääräisestä ahneudesta. Metsä ei sijoituskohteena kuulu kaikkein tuottavimpiin. Hakkuiden jälkihoito on nykyään pakollista ja usein hintavaa. Jo ennen päätehakkuita useimmilla metsänomistajilla on ollut kosolti työtä ja kuluja metsien kasvullisena pitämisestä.
On kuitenkin viisaampaa tinkiä jotakin tuotosta kuin jättää puut keloutumaan. Silloin tulot jäävät haaveeksi. Myös sahojen elossa pysyminen on metsänomistajien etu.
Alaspäin suuntautuva hintakierre vaikeuttaa alan kehittämistä monella tapaa. Ne sahat, joilla voisi olla tulevaisuutta laitteiston uusimisen jälkeen, hylkäävät herkästi investointisuunnitelmat. Miksipä sijoittaa alaan, jonka tulevaisuus vaikuttaa synkältä.
Metsänomistajien ja sahaajien olisi nyt syytä keskustella yhdessä siitä, mitä pitäisi tehdä. Siinä ei ainakaan hävitä mitään. Jos kumpikin osapuoli tyytyy heittelemään ilmaan omia vaatimuksiaan, vaikka hyvin perusteltujakin, toistensa ohi puhumisesta ei seuraa muita kuin huonoja tuloksia.
paakirjoitus@kaleva.fi