Kolme Metsähallituksen metsuria harventaa männikköä keskellä Kylmäluoman retkeilyaluetta.
Kohde on Naturaan kuuluvan retkeilyalueen puisto-osassa, jossa hakkuita voidaan tehdä talousosan ohella, mutta metsää käsitellään tavallista tarkemmalla sihdillä: kelot jätetään pystyyn, samoin viime vuosisadan alun poimintahakkuista muistoksi jääneet aihkit.
Kosteiden maiden liepeillä huojuvat koivut jätetään nekin kulkijoiden katseltaviksi. Suometsiin kajota lainkaan.
"Tämä on vanhoille metsureille aika kovaa koulua. Nyt saa ja pitääkin jättää kohteita osin kokonaan käsittelemättä, ennen se ei tullut kuuloonkaan", tiimiesimies Kari Louhisalmi sanoo.
Liki puolet suojelussa
Yksi retkeilyalueen reiteistä halkoo aluetta, ja sen kohdalla ollaan vieläkin huomaavaisempia patikoijia kohtaan: hakkuutähteet siivotaan pois silmistä.
"Toimenpiteen myönteisestä vaikutuksesta on testituloksia. Aikaisemmin vastaavanlaista riukumetsän hoitoa tehtiin leirintäalueen lähellä, eikä hakkuuta noteerattu lainkaan, kun jäljet korjattiin", Louhisalmi huomauttaa.
7 340 hehtaarin laajuisen Kylmäluoman tuoreessa hoito- ja käyttösuunnitelmassa metsien suojelu ja virkistyskäyttö on pyritty yhdistämään toimivaksi kokonaisuudeksi, ja jossa sijansa on myös metsätaloudella.
Alue on jaettu kolmeen osaan: puisto- ja talousosan lisäksi siinä on myös kokonaan suojeltu aarniosa. Siihen sisältyvät ne luontotyypit, joiden perusteella Kylmäluoma ensisijaisesti liitettiin Naturaan sen täydennysvaiheessa: boreaaliset luonnonmetsät ja aapasuot.
Boreaalisia luonnonmetsiä on 1 836 hehtaaria ja aapasoita 1 309 hehtaaria eli niiden osuus kokonaisalasta on lähes puolet.
Suojelubiologi Markku Lehtelän mukaan erämaisessa aarniosassa metsät ovat merkittäviä Euroopan laajuisestikin: ne koostuvat pääosin vanhoista mäntyvaltaisista metsistä, jotka ovat käyneet pohjoisessa kovin harvinaisiksi.
"Metsät ovat monikerroksisia eli niissä on erotettavissa useita puusukupolvia. Se merkitsee hyvää lahopuujatkumoa, mikä on elinehto monelle lajille", Lehtelä selvittää.