Venäjällä tapahtuu koko ajan kummallisia asioita. Viimeksi miliisipamppuja heilutelleet naamiomiehet tunkeutuivat viikko sitten Pietarissa kansalaisjärjestö Memorialin toimitiloihin.
Viranomaiset takavarikoivat Memorialin mukaan toimistosta tiedostot, joille oli koottu 20 vuoden ajan materiaalia Stalinin ajan terrorin kymmenistä tuhansista uhreista.
Takavarikkoon joutui niinikään varmuuskopioita, harvinainen terroriajan valokuvakokoelma sekä tutkimusmateriaalia vankileirien hautausmaista ja teloitusalueista.
Memorial-järjestön perusti 20 vuotta sitten ydinfyysikko Andrei Saharov. Etsintäpäivänä, 4. joulukuuta tuli kuluneeksi 33 vuotta siitä kun hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. Presidentti Martti Ahtisaari pokkasi saman palkinnon keskiviikkona. Isku Pietariin on uusi lenkki huolestuttavaan tapahtumaketjuun, joka kertoo, kuinka ahtaalla Kremlin tutkainta vastaan pyristelevät ovat nyky-Venäjällä.
Viranomaiset ilmoittivat etsineensä Memorialin toimistosta asiakirjoja, jotka todistaisivat järjestön työntekijän yhteyden tuiki tuntemattomassa lehdessä 2007 julkaistuun kirjoitukseen. Kirjoituksessa on syyttäjäviraston mukaan merkkejä yllytyksestä äärimmäisyystoimintaan.
Tyhmä kysymys tietysti on, miten Memorialin keräämä tutkimusmateriaali liittyy tähän yhteen lehtijuttuun. Venäjällä voi myös aprikoida, kukahan on mahtanut perustaa moisen lehden, josta ei tiedetä juuri mitään. Voi vahvasti uumoilla, että viranomaiset olivatkin nimenomaan Memorialin keräämän terrorimateriaalin perässä.
Edesmennyt Saharov oli ja Memorial on rohkeimpia omantunnon ääniä ja enemmän tai vähemmän pistävä piikki suurvallan lihassa.
Neuvostojohto komensi Saharovin sisäiseen karkotukseen Gorkiin, josta tie Moskovaan aukesi vasta kun Mihail Gorbatshov soitti hänelle.
Saharov oli vuosina 1987--89 unohtumaton näky. Demokratiaa ja sananvapautta puolustanut huipputiedemies puhui suunsa puhtaaksi ennen kuolemaansa joulukuussa 1989.
Neuvostomentaliteetti näytti kaikista vastenmielisimmän puolensa kansanedustajien kongressissa Kremlissä. Pönäkät kongressiedustajat pilkkasivat ivahuudoin puhujapöntössä ollutta vanhaa miestä. Puhetta johtanut Gorbatshov ei tehnyt elettäkään irvokkaan näytelmän lopettamiseksi.
Saharovin 63 neliön karkotusasunto Nizhnij Novgorodissa (entisessä Gorkissa) oli keväällä 1990 vielä alkuperäisessä asussaan. Hän ja puoliso Jelena Bonner asuivat loukossa, jonka yhden huoneen murtunut pöydänjalka oli korjattu rautalangalla.
Saharovin arka asema kävi ilmi siitä, miten vierailuisännät käyttäytyivät tuolloin. Presidenttiehdokas Vadim Bakatin kyllä toi kukkia talon ulko-ovelle, mutta ei juuri viihtynyt asunnossa. Samaten kaupungin kommunistipuolueen edustaja oli siellä kuin tulisilla hiilillä.
Omantunnon ääni on ollut hiljaa jo pitkään, mutta hänen työtään jatkava Memorial näyttää tehneen nyt jotakin, mikä ei sovi Venäjän nykyisäntien pirtaan. Sehän ei ole sinänsä mitään uutta: esimerkkejä perusoikeuksien poljennasta ja viranomaisten mielivallasta piisaa.
Presidentti Dmitri Medvedev on puhunut antaumuksellisesti oikeusvaltion puolesta ja korruption vastustamisesta. Nämä sanat kolisevat tyhjyyttään, kun niitä verrataan siihen, mitä Venäjällä oikeasti tapahtuu. ***
Suomi joutuu tekemään uuden päätöksen, osallistuako Naton nopean toiminnan joukkoihin. Viimeksi päätettiin osallistua harjoituksiin, mutta ei päivystysvuoroihin. Rusinat pullasta -yritys ei onnistunut.