Aikanaan Oulun Pateniemi oli hyvinkin luonteva sahan paikka: se oli lähellä kaupunkia ja siellä oli satama. Jälkikäteen arvioiden tuo ajattelu on osoittautunut pahanlaiseksi virheeksi. Vuodesta 1973 vuoteen 1990 toiminut saha aiheuttaa nyt jälkipolville silkkaa harmia. Puutavaran käsittelyssä käytettävät aineet eivät katoa maaperästä minnekään itsestään, vaan saastuneet maat on pystyttävä puhdistamaan.
Alueella on merenrantaa kolme kilometriä ja rakentamatonta tilaa satakunta hehtaaria. Tonttipulan ja merellisten asuinmaisemien puutteen kanssa kamppailevalle kaupungille tuo tila lähellä muuta asutusta olisi kultakimpale, jos sitä vain pystyisi käyttämään. Oulun kaupunki on kuitenkin ryhtynyt valmistelemaan Pateniemen saha-alueen tulevaa käyttöä esimerkillisen kaukonäköisesti.
Maaperässä on monenlaisia sahan toiminnan myötä tulleita ympäristömyrkkyjä, joiden vuoksi alueen nopea käyttöönotto asunnoiksi on mahdotonta. Alueen omistajalle eli Stora Ensolle puhdistaminen on kallista, mutta ilman sitä koko seutu jää silkaksi joutomaaksi. Sekä yhtiön että kaupungin etu on toimia niin, että kaavoittaminen ja asuminen tulee mahdolliseksi.
Valmisteluita on tehty pitkäjänteisesti: alueen tilaa ja ongelmia on selvitetty useita vuosia ja rakentamisen tähtäin on sekin useiden vuosien päässä. Silloin lapsiperheet saavat lähistöltä riittävät palvelut, kun muun Pateniemen lapsimäärä todennäköisesti laskee asukkaiden vähitellen ikääntyessä.
Toisin toimien Pateniemen saha-alue olisi voinut olla pelkkä tulevaisuudelle jätetty aikapommi. Nyt siitä saadaan tulevaisuudelle arvokas reservi Oulun kasvulle, kun tämän hetken toiminnassa ei tuijoteta pelkkään välittömään hyötyyn.