Pateniemen entisellä saha-alueella havaittu marjanpoiminta on herättänyt ihmetystä. Uskaltaako saastuneelta maalta poimia marjoja?
Ympäristönsuojelusuunnittelija Marketta Karhu Oulun seudun ympäristövirastosta peräänkuuluttaa maalaisjärkeä marjastukseen, vaikka Oulussa ja lähikunnissa marjoja uskaltaa poimia "melkein mistä vaan."
Pateniemeen ei Karhu kuitenkaan menisi marjaan. Sahalla käytettiin Ky-5-valmistetta, jonka tehoaineena on ollut kloorifenoleita ja epäpuhtautena muun muassa dioksiineja ja furaaneja.
"Yleisesti ottaen teollisuuslaitosten lähiympäristöt, entiset saha-alueet, kaatopaikat ja vilkasliikenteisten teiden lähialueet eivät sovi marjastukseen", Karhu luettelee. Listaan hän lisää vielä puistot, joista ei tulisi poimia sieniä. "Puistoja lannoitetaan ja niiden maaperä voi olla muualta tuotua."
Sienet keräävät marjoja herkemmin raskasmetalleja, mutta sienilajeissa on suuria eroja. Karhun mukaan yleisimmin kerättyihin sieniin -- rouskuihin, haperoihin, tatteihin ja vahveroihin -- ei juuri kerry raskasmetalleja. "Korkeimpien pitoisuuksienkin sieniä pitäisi kuitenkin syödä pari kiloa viikossa, että terveydelle haitalliset raja-arvot ylittyisivät", Karhu huomauttaa.
Sen sijaan karikkeenlahottajat, kuten puistoissa kasvavat muste- ja herkkusienet, ovat tehokkaimpia keräämään raskasmetalleja.
Marjoihin raskasmetalleja kertyy niin vähän, ettei raja-arvoja tarvitse miettiä.
"Luonnonmarjojen raskasmetalleja tutkittiin Oulussa ympäristöviraston laboratoriossa 1990-luvulla", Karhu kertoo. Tuolloin ei pahasti saastuneita marjoja löytynyt. "Oulun seudun teollisuuden raskasmetallipäästöt ovat pienet", Karhu lisää.
Pilaantuneita maita toki löytyy. Oulussa on yli 200 kohdetta joiden maaperä on pilaantunut tai epäillään olevan saastunut -- useimmat teollisuusalueita tai huoltoasemia.
"Mutta nämä ovat paikkoja, joilla ei marjaa kasva", Karhu toteaa. Vanhoja kaatopaikka-alueitakin Oulussa on, mutta ne on peitetty puhtailla mailla.