Kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa pätevöitynyt Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld vihjaisi tv-haastattelussa keskiviikkona, että Saddam Hussein saattaisi välttää maansa joutumisen tulijyrän alle livahtamalla kellarinikkunasta maanpakoon johonkin suosiolliseen kolkkaan. Monet muutkin johtajat ovat häipyneet todettuaan, että peli on pelattu ja virka on menossa alta, Rumsfeld suositteli muttei suoranaisesti luvannut Yhdysvaltain jättävän tuossakaan tilanteessa hyökkäämättä.
Puolustusministeri mainitsi esimerkkeinä Iranin shaahin Mohammed Reza Pehlevin, Ugandan presidentin Idi Amin Dadan ja Haitin diktaattorin Jean-Claude "Baby-Doc" Duvalierin. Shaahi oli Yhdysvaltain liittolainen loppuun asti, ja Yhdysvallat vähintään katsoi sormien välistä Haitin diktatuuria takapihallaan.
Shaahi kuoli maanpaossa. Duvalier elää tänään Ranskan Rivieralla ja omistanee talon myös Pariisissa, mutta hän pitää moraalisena myönnytyksenä kansainväliselle oikeudelle matalaa profiilia. Idi Amin muistelee menneitä Saudi-Arabiassa.
Heitä on muitakin. Esimerkiksi Etiopian entinen presidentti Mengistu Haile Mariam elää vanhan toverinsa Robert Mugaben maassa Zimbabwessa, muttei jakele haastattaluja. Mengistulle tuli kiire pois Etelä-Afrikasta, jossa oltiin jo laatimassa pidätysmääräystä.
Entisten sotilashallitsijoiden, diktaattorien, ihmisoikeus- ja sotarikollisten pääseminen pälkähästä ilman etsintäkuulutusta nostaa rankaisematta jäämisen ongelman aina silloin tällöin esille. Miksei esimerkiksi joku ranskalainen syyttäjä ota Duvalieria käsittelyyn.
Siis tervemenoa hyvään seuraan.
Mutta mihin maahan Saddam Hussein pääsisi? Mihin hän saattaisi kuvitella menevänsä, jos nyt saisi mahdottoman pakoajatuksen viimeisenä keinonaan? Ehkä hän kuitenkin kaatuisi mieluimmin sankarina miestensä rinnalla bunkkeriaan puolustaessaan.
Toisaalta olisi sääli jättää muun muassa diktaattorina, presidenttinä, puoluejohtajana ja marsalkkana ansaitut hyvät tulot. Lisäksi Saddam Hussein saa pelkästään tänä vuonna noin 2,5 miljardia dollaria (euroa) ulkomaille salakuljetetusta raakaöljystä ja YK:n hallinnoimasta öljynvientiohjelmasta, väittää amerikkalainen ihmisoikeusjärjestö keskiviikkona julkistetussa selonteossa.
Voisiko se olla Venäjä, joka voisi perustella diktaattorin hiljaista vastaanottamista sodan välttämisellä? Jo Neuvostoliitolla ja sittemmin Venäjällä on ollut aivan legitiimisti hyvät suhteet Irakiin. Venäjä vaatiikin tänään amerikkalaisilta kunnollisia todisteita Irakin joukkotuhoaseista, jotta se voisi tukea kovaa päätöslauselmaa YK:n turvaneuvostossa.
Voidaan myös kysyä, rassaisiko Saddamin - toistaiseksi täysin teoreettinen - kotouttaminen lainkaan Venäjän suhteita Yhdysvaltoihin. Saattaisihan kummankin maan hallinnon suhtautumista vaikkapa ihmisoikeusloukkauksiin pitää valikoivana ellei tekopyhänä.
Presidentti George W. Bush haki eilen maan kongressilta "äärimmäisen joustavia" valtuuksia päättää Irakia koskevista toimista. Alkoi olla selvää, että Yhdysvallat oli torjumassa kaikki puolinaiset ratkaisut sekä vetkuttelun.
YK:n asetarkastajien johtaja Hans Blix uskoi puolestaan, että Irak todella päästää asetarkastajat maahan. Sen aidosta valmiudesta yhteistyöhön voi kuitenkin esittää perusteltuja epäilyksiä. Ja kun Blix antaa ymmärtää, että jäljellä olevat aseriisuntakysymykset voidaan käydä läpi hyvässä lykyssä alle vuodessa, niin tuntuu selvältä, että odottavan aika käy liian pitkäksi.
Saddam Husseinin vetäytyminen vapaaehtoisesti ennenaikaiselle eläkkeelle vaikuttaa kuitenkin yhä epätodennäköiseltä.