Berliini
Saddam Hussein on nyt odottamatta tunkeutunut Saksan vaalikampanjaan liittokansleri Gerhard Schröderin ja hänen kristillisdemokraattisten haastajiensa "kutsuttua" hänet tekemään eroa liittokansleriehdokkaiden välille 22. syyskuuta pidettävissä vaaleissa.
Irakin diktaattori terästi jo kuuloaan Schwerinissä äskettäin järjestetyn Ranskan ja Saksan huippukokouksen aikana, kun presidentti Chirac lehdistötilaisuudessa torjui ajatuksen Ranskan osallistumisesta Irakin vastaiseen sotaan, ellei YK ennakolta näytä sille vihreää valoa. Chiracin vieressä istunut Schröder hyväksyi kumppaninsa kannan lisäten, että ilman YK:n siunausta ei ole mahdollista saada"liittopäivien enemmistöä tukemaan Irakin vastaista operaatiota.
Tämän jälkeen liittokansleri on toistellut viestiään ja käyttänyt jokaisen tarjolle tulleen tilaisuuden ilmaistakseen vastustavansa sellaista sotilaallista operaatiota, josta Yhdysvallat päättäisi yksipuolisesti. Vaalikampanjansa avajaisissa Hannoverissa maanantaina Schröder totesi, ettei Saksa ole halukas sotaisiin huvituksiin ja sulki jopa pois sen, että hänen maansa voisi taloudellisesti osallistua sotaan, jossa ei otettaisi huomioon kaikkia aluetta koettelevia ongelmia. Bild-viikkolehden keskiviikkona ilmestyneessä numerossa julkaistussa haastattelussa hän arvioi lisäksi, että Afganistanissa toimiva terrorismin vastainen liittoutuma saattaisi murtua, jos Irakia vastaan hyökättäisiin.
Sosiaalidemokraattisen puolueen pääsihteeri Franz Müntefering puolestaan sulki pois Saksan osallistumisen Irakia vastaan suunnattuun hyökkäykseen siinäkin tapauksessa, että sillä olisi YK:n valtuutus. Hän sai heti osakseen kärkevää arvostelua opposition taholta, joka pitää kannanottoja taloudellisia saavutuksiaan puolustamaan kykenemättömän puolueen "harhautustoimina".
Väite ei ole täysin perusteeton, mutta se ei suinkaan riitä kokonaan selittämään liittokanslerin omaksumaa uutta retoriikkaa. Syyskuun 11. päivän jälkeen Saksan asenne on muuttunut Yhdysvalloille osoitetusta "varauksettomasta" solidaarisuudesta kriittiseksi solidaarisuudeksi.
New Yorkiin ja Washingtoniin tehtyjen terrori-iskujen nostattamalla tunnekuohulla on ollut vuosi aikaa laantua, ja monien saksalaisten mielet ovat palanneet takaisin pasifistisiin arvoihin. Huonoihin asemiin joutunut Gerhard Schröder osoittaa nyt sanansa heille. Jokaisesta annettavasta äänestä kamppailemaan joutuvaa liittokansleria uhkaa opposition nousun lisäksi hylkäystuomio hänen omien sodanvastaisella mielenlaadulla varustettujen kannattajiensa taholta. Nämä äänestäjät, jotka vain väkisin ja vasta kovan väittelyn jälkeen hyväksyivät Saksan osallistumisen Afganistanin sotatoimiin, eivät ole valmiita toiseen samanlaiseen kokemukseen Irakin kohdalla.
Schröderin varoitukset ovat lisäksi keino ilmentää valinnoissaan itsenäisen Saksan astumista maailmannäyttämölle, mitä ajatusta liittokansleri on lakkaamatta puolustanut.