Kiirunan keskustan asukkaat haluaisivat jo muuttaa kauemmaksi. Niin sanoo Åke Jönsson ja katsoo kotinsa ikkunasta Kiirunavaaralle, josta todellinen vaara lähenee asutusta päivä päivältä.
"Joskus pitää öisin nousta katsomaan, onko naapurin asunto vielä jäljellä", Jönsson kertoo. Kiirunavaaran sisällä on maailman laajin kallionsisäinen kaivaus, jonka reuna ulottuu niin lähelle, että räjäytykset ja kivien ropina erottuvat asuntoihin. Vaaran uumenissa risteilee maantietä yli 400 kilometriä.
Siksi aika oli kypsä maanantaina, kun valtuusto päätti siirtää keskustan seitsemän kilometriä luoteeseen. Harva asukkaista vastusti päätöstä.
Viime perjantaina asukkaita alkoi jo pelottaa. Åke Jönssonin naapuri Gunhild Berg säpsähti, kun vaaran ja asutuksen lähellä paukkui ja talot tärisivät. "Ajattelin, että nyt joudun monttuun ennen aikojani", Berg kertoo. Ääni tuli valtavasta halkeamasta, joka ulottuu parinsadan metrin päähän Bergin ja Jönssonin asunnoista. "Se oli inhottavaa", Berg kertoo.
Asuntopula tiedossa
Siksi asukkaat olisivat jo valmiit muuttamaan uuteen keskustaan, kunhan sellainen rakennetaan. Kuuden vuoden kuluttua 450 ihmistä pitää muuttaa kaivausten tieltä. 20 vuoden kuluttua pitää löytyä uusi koti jo 1 800 kiirunalaiselle.
"On tulossa valtava asuntopula", Åke Jönsson ennustaa.
Kukaan ei silti vaikuta vihaiselta kaivosyhtiö LKAB:lle. Åke Jönsson sanoo, että kaupungin siirto on kuin kevät: kaikki tietävät sen tulevan kuitenkin.
"Täällä ei olisi mitään ilman kaivosyhtiötä", Jönsson sanoo. Asunnot, jotka pitää purkaa, ovat kaivosyhtiön omistamia. Ihmiset työskentelevät kaivosyhtiössä tai sen alihankkijoissa. Rautatiellä malmijunilla on etuajo-oikeus, joten henkilöjunat joutuvat odottelemaan niitä asemalla. Kaiken lisäksi Kiirunan perustaja oli sama mies, joka perusti LKAB:n: Hjalmar Lundbohm.
Åke Jönsson on selvästikin oikeassa, ainakin osittain: Kiiruna on lähes yhtä kuin LKAB. Olihan täällä kuitenkin jotain ennenkin, hänen äitinsä saamelaissuku. Heidän poronsa laidunsivat Kiirunavaaran ja tulevan keskustan eli Luossavaaran rinteillä. Saamelaiset kalastivat Luossajärvessä.
Nyt Jönssonin äiti asuu samaisen järven rannalla, mutta nyt siellä ei voi edes kuivattaa pyykkiä ulkona. Kaivoksen ja rautatien pölyä on kaikkialla.
Nuuskarasiakin muuttaa
Siitäkin huolimatta ihmiset odottavat muuttoa ilman suuria tunteita. "Minusta on jännittävää nähdä, mitä nyt on tapahtumassa", Åke Jönsson sanoo.
Bertil Holm asuu keskustassa 11-kerroksisessa talossa, jota kutsutaan nuuskarasiaksi, koska rakennus on vanhan nuuskapurkin muotoinen. "Olisi mukava olla näkemässä, miten tämä rakennus siirretään: pystyssä vai vaakatasossa", Holm nauraa.
Hänkin on syntyisin Luossajärveltä, jonne uusi keskusta on tulossa. Bertil Holm epäilee silti, ettei ehdi nähdä sitä ihmettä, kun Kiiruna siirretään hänen synnyinsijoilleen.
Lähempänä kaivosta asuva Stig Lehtipalo joutuu muuttamaan aikaisemmin. Hän onkin jo miettinyt, minne lähtisi. "Jospa tuo läheinen Lombolon alue avattaisiin rakennuksille", Lehtipalo toivoo.
"Kannattaako tämä?"
Åke Jönsson kiipeää vielä Luossavaaran rinteelle.
"Onkohan tämä taloudellisesti kannattavaa", hän miettii. Kaivos hurisee naapurivaaralla tuottaen miljoona kruunua päivässä omistajilleen. Kiirunan siirto malmin tieltä maksaa vuosien tuoton.
"Ainakin kunnantalon siirto kokonaisena kuulostaa hullulta", Jönsson sanoo. Jos Kiinan raudan tarve yllättäen vähenisi, kaukana Ruotsin Lapissa jäisi 22 000 asukkaan Kiiruna hiljaiseksi. Kenelläkään ei olisi varaa ajatellakaan sen keskustan siirtoa.