Uudenvuodenpäivänä vuonna 1990 maailmaan putkahtanut Otto Lehto sattui tulemaan järjestyksessä sadanneksituhannenneksi oululaiseksi. Mitään stressiä Otto ei tästä kunnianumerosta ole ottanut, niin kuin ei kavereidensa ja isänsä mukaan ylipäätään mistään.
Työnjohtajan ominaisuuksia Otossa kuitenkin ilmenee. Silloin kun hän on jostakin kiinnostunut, alkaa tapahtua. Esimerkiksi Otto sai loistoidean alkaa tehdä itse pipoja viime vuoden aikana valitessaan koulussa tekstiilityön valinnaiseksi.
Pipontekemisen lajiksi valikoitui virkkaus. Nyt pipoja on on tehtailtu jo kymmeniä ja jopa myyty kavereille sopivaan "asevelihintaan". Tekstiiliharrastusta on laajennettu jo virkkauksen puolelta ompelemiseen: verkkareita ja huppareita on alkanut syntyä. Otto suunnittelee kaikki tekstiilinsä alusta alkaen itse.
Laanilan yläasteen kahdeksatta luokkaa käyvällä koululaiselta löytyy myös kärsivällisyyttä. Lumilautailua hän on harrastanut viidenneltä luokalta asti. Toinen rakas harrastus on rumpujen soittaminen .
Rumpujen soiton Otto aloitti jo 9-10-vuotiaana koulun bändissä. Kannujen paukuttelua hän on jatkunut siitä asti enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Lumilautailun, Oton talviajan tärkeimmän harrastuksen, hän hoksasi aloittaa "jonkun kaverin innostamana". Kilpailemaan hän ei kuitenkaan ole joutanut, eikä hänellä kavereiden kertoman mukaan kilpailuviettiä oikein olekaan.
Näyttämisen halun sijasta Otto onkin ennemmin huumorimiehiä ja kilpailutilanteisiin hän suhtautuu leikkimielisesti. Aikaisempi jalkapalloharrastuksin jäi pois juuri liiallisen kilpailumeiningin vuoksi.
Otto on omapäinen oman tiensä kulkija. Tämä näkyy vaikkapa siinä, että hänellä ei ole harrastuksissaan esikuvia. Vaikka hänen lempibändejään ovat muun muassa Loop Troop, Cypress Hill ja Cold Finger, rumpuja hän paukuttaa ilman idolin osoittamaa osviittaa.
Samoin on tekstiiliharrastuksen kanssa. Otolla ei ole ketään pipo-, tekstiili-, tai muotisuunnittelijaa esikuvana. Kaikki mallit syntyvät omasta päästä, omien aivojen ja ajatusten tuotoksina.
Oman polun tallaaja ei kuitenkaan ole itsekeskeinen, porukan keskipisteeksi tunkeva suupaltti. Kavereita jeesataan tarvittaessa ja aktiivinen ote Otolla on pysynyt läpi vuosien. Välillä on tullut koulusta jopa viestiä, että aktiivisuutta riittää jopa haitaksi asti. Huumoria hänellä kuitenkin riittää, monenlaisille jutuille nauretaan, välillä ihan ölleillekin.
15-vuotiaalle pojalle lienee kuitenkin normaalia, että koulunkäynti on ainakin lukuaineiden osalta asialistalla toissijaista. Käytännöllis-teknisesti suuntautunut Otto kehittelee kavereidensa kanssa jatkuvasti uutta. Häntä on alkanut kiinnostaa myös valokuvausharrastus, josta tulee hänen ensi kesän projektinsa.
Kameravehkeisiin Otto on jo aiemminkin tutustunut, lumilautaillessaan, kuinkas muuten. Huimia hyppyjä on tallennettu videolle kavereiden kanssa.
Sosiaalisella Otolla on paljon kavereita Ison-Syötteen hiihtokeskuksessa, jonne hänellä on kausikortti. Parhaiten pipopäisen nuoren miehen voikin bongata rinteestä lumilautailemasta.
Oulun 400-vuotisjuhlatkin sadastuhannes oululainen aikoi käydä katsastamassa.
"Pitäähän sitä synttärihumua käydä kattelemassa."