Pikaluistelija Elina Risku elää äitinsä unelmaa. Anneli Risku (o.s. Repola) kilpaili edellisenä suomalaisena naispikaluistelijana olympialaisissa 1980 Lake Placidissa, ja Elinan olympiamatka Pyeongchangiin on enää päivien päässä.
Olympiakisat ovat puikahdelleet Elina Riskun ajatuksissa kauemmin kuin hän muistaa.
- Vuoden 2018 olympialaiset on ollut tavoite pitkään. Ainakin kymmenen vuotta. Juniorista asti, Risku kertoo hieman haparoiden.
Tapahtuman merkityksen näkee Riskun kasvoilta, kun hän palaa urallaan neljän vuoden taakse. Hän jäi silloin Sotshin kisojen ensimmäiselle varasijalle 0,09 sekunnin takia.
- Käsittelin asian ja käänsin heti katseen seuraaviin kisoihin, Risku sanoo, mutta kasvoilla käyvät varjot ovat paljastavat.
Neljän vuoden odotus kirpaisee edelleen.
- Silloinen luistelu (SE 38,83) oli niin hyvä, etten olisi pystynyt parempaan, Risku yrittää vielä silotella kokemusta.
Selkä ei tahdo taipua
Tällä kertaa Risku, 25, onnistui juuri oikealla hetkellä ja sai sekunnin osat puolelleen. Syys-lokakuun vaihteessa hän kamppaili selkävaivansa kanssa, mutta vauhti kiihtyi lähtö lähdöltä, kun kilpailukausi alkoi.
Riskulla oli selässä rasitusmurtuma 2008, ja hänellä on todettu nikamakaaren rikko (spondylolyysi).
- Selkään voi sattua, kun kyyristyn luistelukulmaan, muttei yleensä enää luisteluasennossa. Kivun takia minun täytyy keskittyä huolellisesti, ettei asento jää liian korkeaksi.
Olympiapaikka varmistui käytännössä 9. joulukuuta Salt Lake Cityssä, kun hän hankki huippuoloissa Suomelle maapaikan SE-ajalla 38,70.
- Oli se iso helpotus, Risku huokaisee ja hymyilee päälle.
Potku oikeaan suuntaan
Risku on lajiinsa nopea ja varsin vahva. Olympiatuloksen ja uran kehityskaaren ratkaisee tekniikka.
- Potku pitäisi saada sellaiseksi, että voimantuotto on maksimaalinen. Etteivät tehot karkaa harakoille, Risku aloittaa.
- Mutta siinä on monta juttua.
Hän miettii hetken, miten avaisi asiaa.
- Usein kokonaisuus onnistuu, kun saa jonkin tietyn asian kohdilleen. Mutta kyse voi olla aina eri tekijästä. Avainsana voi olla seisonnan otto, eli luistelussa koko painon siirto liukuvalle jalalle, jalan vapauttaminen jäästä potkun päätteeksi tai vaikkapa käden liike.
Palapeli pitää koota joka harjoitukseen ja kilpailuun erikseen.
- Yksi päivä tuntuu hyvältä. Seuraavana päivänä tuntuu kuin ei olisi ollut kuukausiin jäällä, Risku naurahtaa.
- Salt Lake Cityn ennätysluistelussa tekniikka meni oikeaan suuntaan. EM-kisoissa se vähän katosi, ja nyt työstän sitä taas takaisin.
Tekniikan korjaus kohdilleen edellyttää kärsivällisyyttä, mutta palkinto on makoisa.
- Kun luistelu sujuu, kaikki tuntuu helpolta ja luonnolliselta.