Talvivaaran käsiin räjähtäneet ympäristöongelmat ovat mustanneet koko kaivosteollisuuden maineen. Julkisessa keskustelussa Talvivaaran ja muiden kaivosten välille on vedetty yhtäläisyysmerkit.
Outokummun Kemin kaivoksen johtajaa Antti Pihkoa sapettaa. Eihän se näin saisi mennä. Myös Kaivannaisteollisuus ry:n puheenjohtajan vinkkelistä alaa katsovasta Pihkosta tuntuu kuin hän taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Kielteiset asiat paisuvat ja peittävät faktat, myönteiset uutiset eivät mene läpi.
Pihkon vetämää kromikaivosta pidetään mallikappaleena hyvin hoidetusta kaivoksesta. ”Mallikaivos ympäristömielessä”, myöntää Kemin ympäristöpäällikkö Risto Pöykiö.
Kaivos ei juuri näy taajamissa
Kemin keskustasta kymmenen kilometrin päässä Keminmaan puolella sijaitseva kaivos ei juuri näy taajamissa.
Satunnaisten räjähdysten kumu katosi jo 2003, kun louhinta siirtyi maan alle. Rikastushiekka-altaiden ajoittaisissa ylijuoksutuksissa raskasmetallien määrät jäävät vähäisiksi.
Altaissa ei muhi ympäristöpommi, sillä rikastushiekka on lähinnä hienoksi jauhettua kalliota. Painovoimarikastuksessa ei käytetä kemikaaleja, eikä oksidinen malmi liukene läjitettynäkään.
Tilanne ei muutu, vaikka louhintamäärät tuplaantuvat 1,3 miljoonasta tonnista 2,7 miljoonaan tonniin. Louhitusta malmista saadaan irti 1,3 miljoonaa tonnia rikastetta.