Presidentin sadan ensimmäisen vallassaolopäivän seuraaminen on pitkä poliittinen perinne Yhdysvalloissa. Ensimmäisen kerran niitä tarkkailtiin presidentti Franklin Delano Rooseveltin aikana. Hän astui valtaan vuonna 1933, keskellä maan pahinta talouskriisiä, suurta lamakautta.
Roosevelt onnistui puskemaan alkukautensa aikana läpi ennätysmäärän erilaisia talouslakipaketteja maan toipumisen edistämiseksi. Kun hän asui valtaan, maan työttömyys oli 25 prosentissa, kukaan ei saanut lainoja ja lukemattomat amerikkalaiset menettivät kotinsa, koska eivät pystyneet maksamaan asuntolainojaan.
Rooseveltin lamantorjuntakeinot muistuttavat paljolti Barack Obaman aloitteita. Roosevelt suuntasi varoja pahimmassa jamassa olevien välittömään auttamiseen, mutta toisaalta hänen perusperiaatteensa oli tasapainotettu budjetti. Hän ei suostunut elvyttämään lainarahalla.
Sittemmin kaikki presidentit ovat olleet tiukassa tarkkailussa ensimmäisten sadan päivän ajan, ja esimerkiksi George W. Bush sai suorituksestaan varsin hyvät arviot. Hän tehtaili laajoja veroleikkauksia ja lupasi mittavia uudistuksia koulutukseen. Hänen suosionsa oli tuolloin yhtä korkealla kuin presidentti Obaman, yli 60 prosentissa.