Sataa vettä. Taviurheilukauden pitäisi alkaa täydellä tohinalla tuossa tuokiossa, mutta lumisade antaa odottaa itseään. Tällä menolla Torinon talviolympialaisiin tähtääville ulkolajiurheilijoille tulee kiire, hätä ja hoppu.
Olympialaisten alkuun on enää sata ja yksi yötä. Penkkiurheilijasta odotus voi tuntua pitkälle, urheilijalle reilu sata vuorokautta on lyhyt aika. Siinä ajassa pitäisi viilata tuloskunto kohdilleen ja hankkia roppakaupalla kilpailurutiinia.
Hätä ja huoli pois. Vesisade vaihtuu lumisateeksi - ainahan se on vaihtunut. Urheilijat pääsevät työnsä ääreen, ja tulos näkyy sadan ja yhden yön odotuksen jälkeen: sateet vaihtuvat mitalisateeksi.
Odotukset olympiakisoista ovat kovat. Viime talvena suomalaiset menestyivät talvilajien MM-kisoissa ja maailmancupeissa hyvin. Mitaleja ja cupin kärkisijoja ropisi lumilta ja jäiltä.
"Hyvä, että saavutimme onnistumisen tason jo viime talvena", Suomen Olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola sanoo. "Olympiamitali ottaminen vaatii kuitenkin onnistumista."
Virallista mitalitavoitetta Olympiakomitea ei ole julistanut. On kuitenkin päivän selvää, että Ateenan kesäkisojen kahden hopeamitalin saalis kalpenee jo kisojen ensimmäisinä päivinä.
Eväitä rikkoa
Sarajevon tulos
Viime talven tuloksia, yksittäisten lajien tavoitteita ja kesän jälkeen huippukuntoa uhkuvia urheilijoita ristiintaulukoimalla saa aikaan vallan mahdottomia tuloksia. Ilman kritiikin - ja järjen - hiventäkään laskettuna Suomen saaliiksi tupsahtaa ruutupaperille vähää vaille 30 mitalia.
Moinen saalis vaatisi jokaisen kärkikahinoissa urheilevan suomalaisen onnistumista jokaisessa mahdollisessa lajissa. Epäonnistumisille, loukkaantumisille eikä edes rutiinisuorituksille jäisi tilaa. Suotavaa olisi myös, jos muiden maiden urheilijat tarpoisivat alle oman tasonsa.
Totuus on kaukana haihattelusta.
Perinteisen onnistumisprosentin mukaan laskettuna Suomen mitalisaalis asettuu kymmenen liepeille. Jos hyvin menee, kymmenen mitalin raja rikkoutuu. Jos sujuu erittäin hyvin Sarajevon (1984) kisojen 13 mialin ennätys kaatuu. Eväät siihen ovat olemassa.
Suomi saa kisakoneeseen kokeneen ja arvokisoissa menestyneen joukkueen. Mitalitoivoja on sen verran monta, että alle viiden mitalin saalis olisi pettymys.
Pohjoisella
vahva panos
Valmennuspäällikkö Niemi-Nikkola on laskenut, että Torinoon lentää 100-110 urheilijan joukkue. Luku pitää sisällään sekä miesten että naisten jääkiekkojoukkueet.
Pohjoissuomalaisia urheilijoita joukkueesta on ennakkoarvioiden mukaan ainakin neljäsosa, mahdollisesti jopa kolmasosa.
Pohjoisen panos on merkittävä myös mitalitalkoissa. Pohjoisessa keitellään kisaviikkojen aikana useampaankin otteeseen mitalikahveita.
Rusinapullaa kuluu varsinkin napapiirin liepeillä: Tanja Poutiainen pujottelee ja suurpujottelee palkintopallille, Antti Autti vetäisee lumikourussa voittorunit, Hannu Manninen ryhdistäytyy ja voittaa vihdoin henkilökohtaisen arvokisamitalinsa, Janne Lahtela, Sami Mustonen ja Tapio Luusua ottavat kumpareista kolmoisvoiton...
"Ihan varmoja" mitalisteja löytyy suur-Oulustakin. Puolenkymmentä kärppänaista tuulettaa pronssia, muutama ex-kärppä juhlii myös misten kiekkomitalia, Susanna Pöykiö läväyttää kolmois-kolmois-yhdistelmänsä ja on palkintopallilla, kuopiolaistuneet Hatamäen mäkikotkat liitelevät muita pidemmälle, Riitta-Liisa Lassila löytää suksiinsa mitaliluiston, Teemu Kattilakoski palauttaa miesten hiihdon mitalikantaan...
Kaikki tämä ja vähän enemmänkin vain sadan ja yhden yön odotuksen jälkeen.
Sataisi nyt vain sitä lunta.