Hallitustunnustelija Antti Rinteen mukaan seuraava hallitus aikoo tehdä pysyviä menolisäyksiä ja mittavia investointeja leikkausten sijaan.
Tuhannen taalan kysymys on, miten tämä kaikki aiotaan rahoittaa.
Hallitusneuvotteluista Säätytalolta kuuluu kummia. Hämmennystä on herättänyt hallitusneuvotteluiden vetäjän Antti Rinteen (sd.) optimistinen lausunto, jonka mukaan tulevan hallituksen ei tarvitse leikata menoja. Päinvastoin, rahaa aiotaan käyttää merkittävästi sekä pysyviin menolisäyksiin että investointeihin.
Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan seuraavan hallituskauden menolisäykset olisivat miljardin euron luokkaa. Sen päälle tulevat vielä väyläinvestoinnit ja koulutussatsaukset. Niihin tarvitaan jopa kaksi miljardia euroa.
Kansalaisia kiinnostaa, millaisella talouspolitiikalla mittavia uudistuksia aiotaan rahoittaa. Tuoreessa muistissa on, että talouden tasapainotus ja valtionvelan kasvun taittaminen merkitsivät viime vaalikaudella säästöjä, leikkauksia, etuusjäädytyksiä ja epämiellyttäviksi koettuja työllisyystoimia. Onko vyönkiristysten aika oikeasti ohi?
Hallitusneuvotteluissa on menossa vaikein vaihe, kun rahoituskysymykset ladotaan pöytään. Vapaan visioinnin jälkeen unelmia on karsittava. Jäljellä on kovin vääntö talous-, ympäristö- ja verokysymyksistä. Valmista tuskin tulee vielä perjantaina. Aikaa tarvitaan enemmän myös sunnuntain Euroopan parlamentin vaalien takia.
Raha ei kasva puussa, ja talouskasvu on lähivuosina vaisua. Samaan aikaan väestön ikääntymisestä aiheutuva kestävyysvaje painaa päälle. Työllisyysastetta on nostettava. Sekään ei välttämättä riitä, kun työssä käyvät ikäluokat pienenevät. Tuottavuuden parantamiseen kohdistuu suuria paineita.
Vaikeassa tilanteessa tarvitaan rohkeita toimia, jotta näköala tulevaisuuteen pysyisi valoisana. Terve realismi on silti säilytettävä. Raaka totuus on, että valtio saa lisää rahaa kiristämällä verotusta, ottamalla velkaa tai myymällä omaisuutta. Tuleva hallitus joutuu todennäköisesti käyttämään kaikkia kolmea keinoa jollakin tavalla.
Hallitusneuvotteluja käyvien osapuolten kesken on kuitenkin erimielisyyttä velanotosta ja valtion omaisuuden myynnistä. Vasemmistoliitto riitautti jo kertaalleen valtion omaisuuden myynnin, ja keskusta kammoksuu lisävelanottoa. Investointeja voidaan toki rahoittaa ottamalla lisävelkaa tai myymällä omaisuutta. Näin voidaan menetellä, jos pidetään huoli siitä, että investoinneilla saadaan vastaavasti tuottoja, joilla voidaan korvata menetyksiä.
Myynnissä on kuitenkin oltava varovainen, sillä lypsävää lehmää ei kannata tappaa. Valtion omaisuuden myynnillä saadaan kyllä tuloja, mutta ne ovat kertaluonteisia kun taas osingot hyvässä tapauksessa jokavuotisia.
Listalla oleva haittaperusteisten valmisteverojen korotus on todennäköisesti helpommin nieltävissä. Yritystukiin yritetään jälleen kerran muutoksia. Yritystukiremontti on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi hallituksen väristä riippumatta.
Ratkaistavana on vielä monta visaista kysymystä. Eri toimenpiteiden ongelmana on usein se, että kun nokka nousee, pyrstö tarttuu ja päinvastoin.