Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen päätös nostaa syytteet Nuorisosäätiön vaalirahajupakassa tuli tuskin monelle yllätyksenä. Syytteiden mukaan säätiö jakoi vaalitukea yli 90?000 euroa vastoin omia sääntöjään ja säätiölakia.
Säätiön hallituksen entistä puheenjohtajaa, kansanedustaja Antti Kaikkosta (kesk.) ja seitsemää muuta hallituksessa toiminutta syytetään luottamusaseman väärinkäytöstä sekä entistä asiamiestä törkeästä lahjuksen antamisesta.
Raha-automaattiyhdistyksen RAY:n hallituksen puheenjohtajana toiminutta ex-kansanedustaja Jukka Vihriälää (kesk.) syytetään törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Vihriälän syytetään ottaneen vastaan useiden kymmenientuhansien etuja säätiöltä ja olleen esteellinen RAY:n hallituksen puheenjohtajana avustuksista päätettäessä. Molemmat kiistävät syytteet.
Asiaa käsiteltiin aikaisemmin pääministerinä toimineen Matti Vanhasen (kesk) osalta. Hänet todettiin olleen jäävi päättämään Nuorisosäätiön tuesta RAY:n avustuksia jaettaessa, mutta hänen ei kuitenkaan katsottu toimineen törkeästi ja tahallisesti. Niinpä hän välttyi oikeusprosessilta.
Nuorisosäätiö-juttu on osa sitä laajaa vaalirahakohua, joka velloi edellisen vaalikauden aikana ja johti lopulta vaalirahalain tiukentamiseen. Nuorisosäätiö ei ole ainoa säätiö, joka on toiminut vähintäänkin kyseenalaisella tavalla ja vastoin omia sääntöjään.
Säätiöiden toimintatavat kaipaavatkin täsmennystä. Niiden toiminnan tulee olla läpinäkyvää varsinkin jos ne saavat rahaa yhteiskunnalta. Tämän takia Nuorisosäätiötä koskeva juttu on erityisen merkittävä periaatteellisestikin.