Maahan on saatu aitoa kansankapitalismia, kun suomalaiset vihdoin tällä vuosikymmenellä ovat oppineet ohjaamaan varojaan sijoitusrahastoihin. On kummallista, että tämä innostus on nyt alettu nähdä ongelmana.
Suomessa pian kaksikymmentä vuotta tarjolla olleet sijoitusrahastot tarjoavat tavallisille kansalaisillekin yksinkertaisen tavan sijoittaa liikeneviä varojaan arvopapereihin. Järjestelmässähän sijoittaja hankkii osuuksia rahastoista, joissa varojen varsinaisesta sijoituksesta päättävät arvopaperimarkkinoita työkseen seuraavat ihmiset. Sijoittajan osana on vain päättää, millaiseen rahastoon varansa laittaa. Se tuo hänelle lisää turvaa.
Pitkän odotuksen jälkeen sijoitusrahastot ovat vasta aivan viime vuosina tehneet Suomessa lopullisen läpimurtonsa. Suomalaisten sijoitusrahastojen pääoma oli vuodenvaihteessa lähes 61 miljardia euroa. Viime vuoden aikana näiden rahastojen pääoma kasvoi peräti 36 prosenttia.
Yksi syy siihen on, että erityisesti osakerahastot ovat olleet tämän vuosikymmenen aikana tuottoa ja arvonnousua hyvin poikiva sijoitusvaihtoehto. Myös rahastojen kirjo on laajentunut merkittävästi. Kun ne aiemmin omistivat vain suomalaisia tai pohjoismaisia arvopapereita, paletti on nyt tyystin toisennäköinen. Niinpä suomalaiset kadunmiehet omistavat tätä nykyä rahastojensa kautta esimerkiksi venäläisiä, intialaisia ja brasilialaisia osakkeita. Nyt tätä piensijoittajaa ilahduttanutta mahdollisuutta on alettu kuitenkin pitää ongelmana.
Sijoitusrahastojen kova suosio on huono asia ainakin Pörssisäätiön mielestä. Se kertoi aiemmin tällä viikolla tutkimukseensa nojaten, että suomalaiset omistavat nyt vähemmän osakkeita kuin vielä pari vuotta sitten. Suomalaisyhtiöiden osakkeiden hankinnan tilalle on tullut sijoittaminen rahastoihin ja niiden kautta muihinkin kuin suomalaisiin yhtiöihin.
Pörssisäätiö esittikin, että seuraavan hallituksen pitäisi tehdä asialle jotain. Se "jotain" kuulosti kovin yllätyksettömältä: valtion pitäisi tukea suoraa osakesijoituksia verotuksen avulla, esimerkiksi vapauttamalla osinkotulot veroista.
Pörssisäätiön mielestä sijoituskohteiden suosion kääntymiseen ylösalaisin on vaikuttanut juuri vuoden 2005 alussa tapahtunut osinkoverotuksen kiristys. Säätiö myös moitiskeli pankkeja siitä, että nämä markkinoivat asiakkaille innokkaammin itselleen tuottoisampia rahastoja kuin suoria osakesijoituksia.
Pörssisäätiönhuoli ja toimenpide-ehdotukset ovat hätiköityjä. Jos arvioiden mukaan jopa 800 000 kansalaista on havainnut sijoitusrahastot hyviksi säästö- ja sijoituskohteeksi, pitäisikö heidät nyt kuin väkisin ohjata suoriin arvopaperisijoituksiin. Pitää muistaa, että tavallisen suomalaisen sijoitustiedot ja -taidot ovat edelleenkin huterat. Siitä on tuoretta tutkimustietoa. Osakesijoittaminen on lajina vaikeampi kuin rahastosijoittaminen. Pitäisikö valtion siis opastaa kansalaiset riskialttiimmille teille? Se on kyseenalaista.
Kansantalouden rahavirtojen kannaltakaan asia on tuskin yksiselitteinen. Jos kansalaiset sijoittavat innokkaasti rahastoihin, olivat ne missä tahansa, mahdollisista sijoitusvoitoista hyötyvät ennen pitkää myös monet suomalaisyritykset. Suomalaisyhtiöillä on sitä paitsi itselläänkin mahdollisuus tehdä itsensä houkutteleviksi kohteiksi myös nykyisillä pelisäännöillä: maksamalla sijoittajaa lämmittäviä osinkoja.