Terveydenhuolto on lievästi sanottuna kriisissä. Se nilkuttaa monesta kohtaa. Lääkäreistä on pula, vaikka heitä on enemmän kuin koskaan. Keväällä julkistettu kansallinen terveysprojekti lupaa hyvää, mutta usko sen tavoitteiden toteutumiseen on kovilla jo heti lähtöviivoilla.
Peruskansalainen ehti jo tottua laadukkaaseen ja hyvin toimivaan julkiseen terveydenhuoltoon, jota on kehitetty kansanterveyslain viitoittamana 1970-luvulta. Liberalistisen talouspolitiikan hengen mukaisesti terveydenhuollon säätely kuitenkin purettiin. Vastuu jäi kuntien kontolle.
Säätelytalouden aikana lääkintöhallituksella oli merkittävä rooli. Se huolehti, että resurssit jaetaan tarpeen mukaan ja myönsi luvat virkojen perustamiseen, mikä toimi valtionosuuden ehtona. Tänään millään virastolla ei ole valtaa antaa ohjeita ja neuvoja varojen käytössä. Asia on kriisin syventyessä tullut ajankohtaiseksi. Jonkinasteinen valtion sääntelyn tarve on ilmeinen.
Monessa terveydenhuollon kurimuksen keskellä painiskelevassa kunnassa on syytä katsoa peiliin. Kunnat saavat syyttää itseään ainakin siitä, että ne ovat vuosia tietoisesti alimitoittaneet terveydenhuollon menot. On uskottu, että kun budjettiin kerran merkitään tietty rahasumma, se pitää. Näin siitä huolimatta, vaikka ihmisellä on lain takamaa oikeus saada hoitoa ja terveydenhuollossa työskentelevillä velvollisuus antaa sitä; on taloushallinto mitä mieltä tahansa.
1990-luvun laman henkilöstöpolitiikan säästöt ovat tulleet kalliiksi. Kun ihmisiä aikansa palloteltiin tarjoamalla pätkätöitä ja hoitamalla henkilöstöpolitiikkaa muutoinkin kehnosti, ollaan tilanteessa, ettei väkeä saada sitoutumaan rahallakaan. Tulosvastuuta perättäessä ja säästämistä korostettaessa unohtui, mitä varten tämä toiminta on olemassa.
Terveyskeskukset ovat kierteessä, joka on omiaan ruokkimaan itseään. Lääkärien aika menee päivystämiseen. Kun ajanvarausvastaanotto ei toimi, päivystykseen tulee sellaisiakin potilaita, joiden paikka olisi muualla. Työ on tullut raskaammaksi, vähemmän palkitsevaksi ja lopulta kalliimmaksikin.
Oulun läänin eteläosan kunnat yhdessä sairaanhoitopiirin kanssa ovat yrittäneet helpottaa terveyskeskuslääkäreiden päivystystaakkaa järjestämällä ilta- ja yöpäivystyksen Oulaskankaan sairaalaan. Tässä näyttää käyvän samoin kuin kuntien omassa päivystyksessäkin. Niinpä kokeilu on nyt katkolla.
On hyvä muistaa, että terveydenhuoltoon käytetään Suomessa vähemmän rahaa kuin muissa EU-maissa, ja että asiakkaat maksavat enemmän omasta pussistaan kuin muualla. Kustannusten kasvu on myös muita maita maltillisempaa.
Terveydenhuollon periaatteena on ollut tarjota kaikille hyvä hoito taloudellisesta asemasta riippumatta. Nyt ollaan kovaa vauhtia siirtymässä pois tasa-arvosta. Raha ratkaisee, kuka saa, mitä ja minkä verran. Tämä tietää sitä, että ne, jotka muutenkin ovat heikoilla, kärsivät. Niin vähävaraiset ihmiset kuin syrjäiset seudutkin.
Lääkärien omatunto, arkkiatri Risto Pelkonen varoitteli terveydenhuollon yksityistämisestä hiljattain Kokkolassa toteamalla: "Koska vapaasti liikkuvat markkinat suuntaavat toimintansa parhaiten tuottaville alueille, ne eivät turvaa tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta terveydenhuollossa. Siksi julkisen vallan tehtävä on huolehtia, ettei katveita synny. Muuten kansalaisten eriarvoistuminen jatkaa kasvuaan, mikä on eettisesti sietämätöntä."
Jos nykymeno jatkuu, kohta ollaan Risto Pelkosen varoittelemalla tiellä.