Turvallisuuspoliittisen ongelman lisäksi Venäjästä näyttää tulevan kirjallisuuspoliittinen ongelma.
Suomessa kävi kohahdus, kun Helsingin kirjamessujen järjestäjät kertoivat muutama päivä sitten Venäjän olevan Suomen suurimman kirjatapahtuman teemamaa ensi syksynä.
Vaikuttaa siltä, että saatana saapuu Moskovasta, Mihail Bulgakovin romaanisuomennoksen nimeä mukaillen.
Pahimmillaan niin voi myös käydä. Elleivät messujärjestäjät pidä varaansa, Venäjän hallitus asentaa Pasilan messuhalliin suuren propagandaompelukoneen.
Ainoastaan läpeensä demokraattinen maa jättäisi käyttämättä tarjotun tilaisuuden survoa yleistä mielipidettä yhteen muottiin. Niin teki Frankfurtin kirjamessujen teemamaa Suomi tänä syksynä.
Jo avajaisillan juhlapuheissa Suomesta välittyi kuva monipuolisena mutta ristiriitaisena maana, jossa tohditaan olla presidentin kanssa eri mieltä monesta asiasta.
Miten lienee Venäjällä?
Putinin aikana Venäjä on jakanut taiteilijakaartinsa vuohiin ja lampaisiin – joko oivan nationalistisesti tai liian liberaalisti ajatteleviin.
Yksisilmäisyys sopii tarujen kykloopille mutta ei kulttuuriin. Silti on aivan päivänselvää, että messuilla valokeilassa ovat hallituksen hyväksymät terveen kansallisesti ajattelevat kirjailijat.
Virallista ohjelmaa suunnittelevat käytännössä presidentti Vladimir Putinin hallinnon myötäilijät. Ohjelmavastuu on Venäjän kirjailijaliitolla, Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirastolla sekä suurlähetystöllä.
Moskova diggaa, kun ompelukone Helsingissä tikkaa neula terävänä propagandaa.
Teemamaan osuus messujen päälavalla on kymmenen tuntia. Aikaa on rajatusti, mutta paljon siinäkin ehtii toitottaa.
Teemamaajulkistuksen jälkeen kirjailija Sofi Oksanen ehätti kirjoittamaan twitterviestissään, että kunniavieraaksi olisi pitänyt kutsua venäläisiä toisinajattelijoita eikä Venäjän hallitusta.
Messujärjestäjät lupasivat, että vain osa venäläisohjelmasta on valtiollisen tahon tuottamaa. Muusta annista vastaavat riippumattomat toimijat kuten kansalaisjärjestöt ja kustannustalot.
Venäjä teemana ei ole pöljempi keksintö, jos esille pääsevät myös marginaaliin sysätty kirjallisuus ja tekijät. Venäläisklassikoista iso osa on ollut ilmestyessään valtaapitävien hampaissa ja kirjailijat nakattuna vankileirille Siperiaan.
Nähtäväksi jää, saavatko toisinajattelijat ja alas painettujen ryhmien edustajat äänensä kuuluville ompelukoneen jylyssä.
Kirjat ovat hyvä väline mittailla yhteiskunnan sietokykyä ja vapausastetta. Myös messuilla.
Oksasen vaatimus ei miellyttänyt vastakkaisen rannan kiiskeä, Suomen putinilaisinta keskustelijaa dosentti Johan Bäckmania.
Bäckman julkaisi blogissaan oman kirjamessuihin paneutuneen haastattelunsa Oksasen lausunnon jälkeen.
Haastattelussaan – tai mikä se nyt onkaan – Bäckman sanoi, ettei Oksasella ole mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa. Russofobinen kirjailija on raapustanut pelkästään naiiveja tarinoita siitä, kuka kulloinkin on virolaisia raiskannut.
Bäckman huomautti, kuinka Venäjä on henkisesti ihmiskunnan omatunto, josta kannattaa ottaa esimerkkiä.
Virallisen Venäjän esittäytyminen Messuhallissa parantaa Suomen heikkoa sananvapaustilannetta, dosentti uhosi.
Tästä syystä Venäjän näytteille tuoma moniarvoisuus ja ajattelun vapaus saattaa olla meikäläistšuhnille jotakin aivan uutta ja ennen kokematonta.
Juuri sitä suomalainen hartaimmin toivoo kokevansa.
Haluamme nähdä Putinin kannattavan sellaista ilmaisunvapautta ja suvaitsevaisuuspolitiikkaa, että vähemmistöiltä menevät jalat ihailusta alta. Nythän ne taidetaan hakata.
Kolumni