liisa.laine@kaleva.fi
Kännykän ruutuun lävähti teksti, jonka mukaan "Splashini" on estetty. En vaipunut epätoivoon, koska en mitään "Splashia"ollut kaivannutkaan. Kännykkä tosin jämähti saman tien juntturaan ja vaati omat kommervenkit, ennen kuin suostui taas yhteistoimintaan. Ilman "Splashia".
Illalla tuli tekstiviesti. Tilaukseni oli kuulemma pyynnöstäni poistettu kaikista "Splashin" palveluista. Viestin lopussa todettiin lakonisesti: Apua?
En aikonut vieläkään huolestua, koska yhä edelleen kaikki oli tullut yllätyksenä ja pyytämättä. "Splashista" ei ollut harmainta aavistusta. Sanakirja valisti, että "Splash" voi olla roiskuttamista, tahrimista, rahan kylvämistä, ehkä jopa kohujuttu.
Hmm, tämä palvelu taitaakin olla käytössä jo aika laajalti.
Tietenkin asia olisi selvinnyt ottamalla yhteyttä viestin lähettäjään. Saman tien olisi voinut kysyä lukemattomista muista, toinen toistaan vaikeammin lausuttavista kirjainyhdistelmistä, jotka sinnikkäästi tunkevat ruudulle, vaikka ne aina sieltä hätistellään pois.
Mikä määrä tuntematonta tietoa pieneen kapulaan mahtuukaan. Ehkä joskus on aikaa, tai halua, opiskella se kaikki. Totuus kuitenkin on, että suurimmalla osalla kännykkäni toiminnoista en tee, en osaa, enkä edes halua tehdä mitään.
Ne toiminnot löytyvät, joiden käyttö on helppoa ja jotka oikeasti helpottavat jokapäiväistä elämää.
Sama juttu netissä. Laskujen maksu päätteellä on kätevää ja sähköpostit suhahtelevat. Vapaaehtoisesti olen oma matkatoimistovirkailijani ja on kai netin kautta jotain muutakin kuin matkoja tullut hankituksi.
Myönnetään, että jo nyt on vaikea kuvitella aikaa ennen Googlea ja esimerkiksi tavallinen puhelinluettelo tuntuu ylivoimaisen kankealta. Tietosanakirjoja tuskin muistaa olevan olemassa.
Silti kaikki tuo on vain murto-osa siitä, mikä olisi jo nyt mahdollista.
Kaikkea mahdollista tosin ei taida olla niin väliksi päästä käyttämäänkään. Elämäämme on tullut hämmentävä kolmas ulottuvuus, jossa näyttää sattuvan ja tapahtuvan enemmän kuin jaksaa sulattaa.
Joka tapauksessa moni ihan oikeasti hyvä palvelu hukkuu nettiviidakkoon: epäselviin sivustoihin, jumittaviin yhteyksiin ja muihin teknisiin ongelmiin. Tai yksinkertaisesti siihen, ettei ole tietoa koko palvelun olemassaolosta.
Siksi ei voi kuin toivottaa onnea ja menestystä oululaisille kehittämishankkeille, joissa nettinikkareiden sijasta ajatellaan tavallista kansalaista. Lähiaikoina saadaan kuulla, mitä pitää sisällään esimerkiksi helppokäyttöiseksi suunniteltu OmaOulu-portaali. Sen pitäisi koota kaikki kaupungin sähköiset palvelut yhteen paikkaan, minkä luulisi helpottavan niiden käyttöä oleellisesti.
Tiesittekö muuten, että suomalaisista jo reilusti yli puolet eli 3,3 miljoonaa käyttää internetiä.
Kaiken teknoviidakon seassa tuntui jotenkin liikuttavalta lukea ensimmäisestä suomalaisesta kirjastoautomaatista. Tietysti senkin virittämiseen on tarvittu hirveä määrä monimutkaista teknologiaa, mutta ajatuksena se on hellyttävä.
Lempäälän Ideaparkkiin sijoitettu automaatti sylkee kirjoja kuin kolikoilla toimiva kahviautomaatti. Kirjamaattiin sopii kerralla vähän vajaa 500 kirjaa, jokainen omassa kotelossaan.
Kun kirja-automaatti on jo keksitty, voikin seuraavaksi jäädä odottamaan kotitietokonetta, josta saa rahaa.