Ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa on painostettava suurimpia saastuttajia Kiinaa ja Yhdysvaltoja. Kansainvälinen yhteisö odottaa niiden liikahtavan päästöjen rajoittamiseksi.
Maapallon keskilämpötila jatkaa nousuaan, vaikka kasvihuonepäästöjä onnistuttaisiin vähentämään rajusti lähivuosina. Jos mitään ei tehdä, on edessä kauhuskenaario, jossa lämpötila nousee jopa kuusi astetta vuosisadan loppuun mennessä. Seuraukset ovat arvaamattomat ja vaikutukset tuntuvat rajuimmin äärialueilla, kuten arktisella.
Jos päästöt onnistutaan kääntämään laskuun jo tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, nousee lämpötila silti asteen verran. Kahden asteen lämpenemistä esiteolliseen aikaan nähden pidetään maapallon kestävyyden kannalta kriittisenä rajana.
Kansainvälistä ilmastovastuuta on sälytetty läntisille teollisuusmaille. Kehittyvät maat ovat vaatineet läntisiä teollisuusmaita maksamaan muita suuremman osuuden päästöistä, sillä perusteella, että teollisuusmaat ovat ehtineet vaurastua ja saastuttaa pitempään. Lännen huonoon omaantuntoon ja kehityseroihin vetoaminen voi olla moraalisesti oikein, mutta maapallon kannalta se on kestämätöntä.
Maailman pahimman saastuttajan Kiinan kasvihuonepäästöt ovat lähteneet räjähdysmäiseen kasvuun vain parissakymmenessä vuodessa. Myös Intian käyrä osoittaa huolestuttavaa nousua.
Liioin maailman toiseksi pahin kasvihuonepäästäjä Yhdysvallat ei ole tähän menneessä kantanut sille kuuluvaa vastuuta. Amerikkalaiset teollisuuslobbarit ovat, päinvastoin, käyttäneet paljon aikaa ja rahaa osoittaakseen, että ilmastonmuutosta ei ole.
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPPC:n tuorein raportti ei enää jätä sanansijaa kinastelulle siitä, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttamaa vai ei. Ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttamaa ja kaikkien havaittavissa. Muutos on kaiken lisäksi nopeampaa ja arvaamattomampaa kuin on ennakoitu.
Kasvihuonepäästöjen vähentämisessä vastuu on poliittisilla päättäjillä. IPPC:n raportti asettaa tavoitteeksi kääntää päästöt laskuun vuoteen 2020 mennessä ja puoliintumaan vuoteen 2050 mennessä.
Kansainvälisissä ilmastokokouksissa sopiminen on viime vuosina takkuillut pahasti. Viimeksi joulukuussa Dohan ilmastokokouksessa päästiin 200 maan kesken sopuun siitä, että Kioton ilmastosopimusta jatketaan. Ongelma on kuitenkin siinä, että Kioton sopimukseen liittyneet kehittyneet teollisuusmaat tuottavat vain 15 prosenttia maapallon kasvihuonekaasuista. Suomalaiselle kuluttajalle ja teollisuudelle tämä on äärimmäisen turhauttavaa.
Ilmastonmuutoskeskustelussa katse ja paine on käännettävä Kiinaan ja Yhdysvaltoihin, sillä ne tuottavat yhdessä yli 40 prosenttia koko maailman kasvihuonepäästöistä. IPPC:n synkistä ennusteista ja Dohan epäonnistumisesta huolimatta ilmapiirissä on havaittavissa myös muutoksen merkkejä.
Suurimman vastuun ilmastonmuutoksesta kantavat Yhdysvallat ja Kiina sopivat kesällä yhteisestä ilmastonmuutostyöryhmästä. On myönteistä, jos pahimmat saastuttajat viimeinkin tunnustavat tosiasiat. Muut seuraavat kyllä perässä.