Oulun yliopistossa nähtiin hiljattain mielenosoitus, johon osallistui reilu sata tietojenkäsittelytieteiden laitoksen opiskelijaa. Aiheena oli se, että ankaran säästötarpeen vuoksi laitokselta uhataan vähentää 20 assistenttia ja pudottaa opetuksen määrää 45 prosenttia. Opiskelijoiden liikkeellelähdön ymmärtää, sillä suunnitelma on raju.
Kipeää leikkausta tuskin voidaan kuitenkaan välttää: laitoksella syntyy tällä hetkellä professorimäärään nähden liian vähän maisterintutkintoja, jotka tuovat sille rahaa. Laitoksen asema on tukala. Se lisäsi reippaasti opiskelijoiden sisäänottoa vuosituhannen alussa, mikä kasvatti opetuksen tarvetta ja kustannuksia, mutta tutkinnoista maksettavaa rahaa ei samassa suhteessa ole ehtinyt kasvaa.
Assistenttien ohella tilanteesta kärsivät pahasti opiskelijat. Heidän ärtymyksensä ymmärtää hyvin siksikin, että kyseessä on ala, jonka opinnoissa tarvitaan runsaasti käytännön ohjausta.
Jotkut opiskelijat jopa pelkäävät valmistumisensa siirtyvän, koska tutkinnosta puuttuvia kursseja ei ehkä voidakaan ensi vuonna järjestää. Toiveen voi esittää silti opiskelijoillekin: jos he itse haluavat parantaa laitoksensa tilannetta, he vievät opintonsa loppuun houkuttelevista työtarjouksista huolimatta.
Yliopiston johdon asema jupakassa on hanka, sillä sen pitää huolehtia, että kaikkia yliopiston laitoksia kohdellaan tasapuolisesti. Silti on toivottavaa, että suurelle laitokselle annetaan taloutensa tasapainottamiseksi aikataulu, joka on realistinen. Rehtori Lauri Lajusen väläyttämän viiden vuoden tervehdyttämisjakson pitäisi riittää.
Tiukkojen kehysten sisällä toimitaan muuallakin yliopistossa. Sellaista Suomen yliopistojen arki tätä nykyä yleensäkin on. Samaan aikaan kun päättäjät kuuluttavat osaamisen ja tutkimuksen vahvistamista maan selviämiseksi globalisaation ja ikääntymisen haasteista, yliopistojen resurssit polkevat paikallaan.
Jos määrärahoja on lisätty, se ei ole tapahtunut samassa tahdissa opiskelijamäärän kasvun ja uusien tehtävien kanssa. Samoin yliopistoihin osuu ankarana valtionhallinnon tuottavuusohjelma, joka ehkä keventää byrokratiaa mutta näyttää aiheuttavan vaurioita myös opetuksessa ja tutkimuksessa.
Valitettavasti muutosta parempaan ei kannata odottaa. Esimerkiksi harva poliitikko vaati vaalikampanjassa yliopistoille lisää rahaa. Jos samat painotukset yltävät hallitusohjelmaan, nykyinen kitkuttelu saa jatkua.