Vaikka Yleisradiosta vuoden vaihteessa eläkkeelle siirtyvän hallintojohtaja Jussi Tunturin säilytettävien papereiden laatikossa lojuu päällimmäisenä kirjanen nimeltään "Tyyppi opas", hän ei ole kantaa siihen, onko nykyisen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin ympärillä vellonut kohu tai yksityiselämäjulkisuus vahingoittanut Ylen mainetta.
Tunturi sanoo kyllä olevansa huolissaan yhtiön hallituksen säästötoimista syntyneestä keskustelusta. "Sitä ei olisi tarvittu. On syytä muistaa, että hallintoneuvosto ja eduskunta viime kädessä määrittelevät tämän talon", Tunturi sanoo.
Keskustelussa asiat ovat hänestä vähän sekaantuneet ja unohtuneet. Uusi piirre oli myös se, että keskustelu polkaistiin liikkeelle sisältäpäin.
"Ensimmäisen kerran yhtiö itse aiheutti tämän keskustelun. Yleensä ne ovat lähteet liikkeelle ulkopuolelta. Tilanne on aika ainutlaatuinen", Tunturi toteaa.
Hän muistuttaa, että hallintoneuvosto vastaa julkisista palveluista ja niiden laajuudesta. Säästökeskustelun pitää ensin tapahtua talon sisällä. Julkisen keskustelun paikka on vasta esitysten valmistuttua.
"Yleisradiota ei voi johtaa kuin tavallista mediayhtiötä. Ylelle on laissa määritelty tehtävä, se on eduskunnan omistajaohjauksessa ja yhtiön tulos koostuu veroluontoisesta maksusta. Tietysti Yleisradion täytyy pitää huoli taloudesta, mutta ei tämä ole kvartaalitaloutta" Tunturi korostaa.
Yle on iso maali
Jussi Tunturin työvuosiin mahtuu monta myllerrystä ja vaikeita aikoina, mutta myös ilon vuosia.
"Julkisen palvelun parissa työskentely on aina enemmän tai vähemmän defensiivistä ja palvelun puolustamista. Yleisradio on iso maali. Niin sen pitää ollakin. Koska kansa sitä ylläpitää, täytyy olla mahdollisuus kritisoida", Tunturi sanoo. Hän ei yritä eikä halua sulkea arvostelijoiden suita.
Ylen julkisen palvelun roolia ei Tunturin mielestä tule muuttaa. "Suomea ei voi ajatella maana, jossa näin tällaista laitosta olisi. Pienen kielialueen kansan ja kulttuuriin yksi keskeinen ylläpitäjä on kansallinen Yleisradio, joka ei pelkästään esitä kotimaista, vaan tuottaa ja tilaa sitä paljon."
"Kanavien määrää ei missään tapauksessa voi enää supistaa. Ruotsinkielisillä pitää olla pitää olla jatkossakin oma kanava", Tunturi jatkaa.
Tarjonnan vähentämiskeskustelussa on hänen mukaansa unohtunut se, että niin kauan kuin ihmisiltä kerätään raha, jolla Yle toimii, ohjelmia pitää tehdä kaikille. "Ei kaikille kaikkea, vaan jokaiselle jotakin."
Tunturi kiistää sen, että Yle olisi siirtynyt digiaikaan hätiköiden. Hän muistuttaa, että prosessi alkoi yli kymmenen vuotta sitten.
"Jälkeenpäin jokaisessa prosessissa voisi tehdä jotain toisin. Suurin virhe oli ehkä se, ettei ymmärretty ja tajuttu, että vehkeet, boksit, eivät ole toimivia. Siihen olisi pitänyt kiinnittää aiemmin huomiota. Toisaalta voidaan ajatella, että se on valmistajien ja kaupan asia."
Lähetyspäässä olisi olisi pitänyt varmistaa näkyvyys kaikkialla. Ruotsin malliin alueittain digiaikaan siirtyminen ei Tunturin arvion mukaan olisi muuttanut mitään. Nyt pitää huolehtia siitä, että tekstitys toimii.
"Ymmärrän hyvin , etteivät ihmiset, jotka eivät näe kuvaa tai saa tekstiä halua maksaa lupaa", Tunturi sanoo.
Hänen uskoo, että kadotettujen lupamaksajien määrä jää lopulta pieneksi "Pohjakosketus saavutettiin jo marraskuussa. Ollaan tulossa takaisin ylöspäin."
Tunturi muistelee takavuosien "näytelmiä", kun lupaa korotettiin noin kerran neljässä vuodessa. "Välillä hallintoneuvosto oli valmis tekemään korotuksen, mutta hallitus ei hyväksynyt sitä. Joskus hallitus kyseli, eikö hallintoneuvosto saa itsestään irti lupamaksun korotusesitystä."
Nyt maksua tarkistetaan vuosittain, kuten muissakin julkisissa palveluissa.
Kiurun aika jäänyt mieleen
Tuulisia aikoja ovat Tunturin mukaan olleet yhtiön johdon nimitykset, jolloin myös organisaatiota on tarkistettu, räätälöitykin.
Erityisen myönteisenä Tunturi muistelee 1980-lukua ja pääjohtaja Sakari Kiurun aikaa.
"Sakarin toimesta yhtiön johto oli kovin yhtenäinen. Hän kantoi siitä huolta. Oli myös offensiivista vaihetta, kolmostelevision perustaminen. MTV:n kanssa luotiin uusia järjestelmiä, sovittiin heille oma kanava, joka toteutui 1993. "
Tämä oli tunturin mielestä dynaamista aikaa, vaikka valtiovallan kanssa oli joitain kriisejä. Kuuluisin oli presidentti Mauno Koiviston kanssa.
Tunturi nostaa esiin myös Arne Wesbergin ajan. Silloin kansainvälistyttiin voimakkaasti, modernisoitiin yhtiötä ja tehtiin isoja ratkaisuja, jotka tähtäsivät digitalisoinnin mahdollistamiseen.