Hallitus on saanut viime päivinä runsaasti eväitä ensi viikolla pidettävään budjettiriiheen. Eikä ihme, riiheen kohdistuu poikkeukselliset odotukset niin elinkeinoelämän kuin palkansaajien puolelta.
Hallitus tietää myös itse, kuinka merkittävästä askeleesta tiistaina alkavassa riihessä on kyse. Suomen heiveröinen talouskehitys on saatava kasvu-uralle.
Valtiovarainministeriön tekemien säästölaskelmien vieminen käytännön tasolle ei ole tänä keväänä läpihuutojuttu.
Kaleva julkaisi perjantaina kuuden talousvaikuttajan näkemykset, miten hallituksen olisi järkevintä toimia ennen muuta budjettiriihen säästöpäätöksissä.
OP:n pääekonomistin Reijo Heiskasen ja työeläkeyhtiö Ilmarisen johtajan Jaakko Kianderin viesti on, että säästöpaketti kannattaa lykätä kesään. Tuolloin säästötavoitteet ovat täsmentyneet, mikä helpottaa kokonaiskuvan hahmottamista.
Valtion talousarvioesityksen kehysneuvotteluissa on tarkoitus viimeistellä hallituksen lisäsäästölinja. Uusia säästöjä on löydyttävä noin 400 miljoonalla eurolla.
Summa ei ole suuri, mutta luontevat säästökohteet alkavat julkistaloudesta loppua. Tähän mennessä hallitus on perkannut säästettävää 3,6 miljardilla eurolla.
Kun kaikki helpoimmat säästökohteet on käyty hallituksessa läpi, jäljellä on oikeastaan vain erittäin kipeää tekeviä leikkauspäätöksiä, joita ammattiyhdistysliike on nimittänyt myrkkypilleriksi.
Nimitys kertoo, ettei niitä kovin helposti haluta niellä. On myös mahdollista, että lisäleikkaukset voivat kohdistua myös yritystukiin tai maatalouden tuotantotukiin. Juha Sipilän johtama hallitus ei aio rahoittaa puuttuvaa säästöä esimerkiksi verotusta kiristämällä.
Heiskasen ja Kianderin lykkäysesitys on järkevä, koska se voidaan perustella talouspolitiikan kokonaisuudella. Kotimaista kulutuskysyntää ei kannattaisi nyt enempää horjuttaa, kun työllisyys ei näytä tässä tilanteessa kasvavan.
Yksittäisten sieltä täältä etsittävien säästöpalasten sijasta hallituksen kannattaisi odottaa keväällä valmistuvan kilpailukykysopimuksen lopputulosta.
Työmarkkinajärjestöjen alustavasti hyväksymä kilpailukykysopimus on sellaisessa tulkintavaiheessa, että budjettiriihen säästöpäätöksillä on suora vaikutus sopimuksen onnistumiseen.
Kilpailukykysopimus vaikuttaa myös toisinpäin. Toimiessaan se tuuppaa vientiä ja talouskasvua liikkeelle. Metsäteollisuuden investoinneissa on lupaavia merkkejä elpymisestä, samoin rakennusteollisuudessa.
Vaikka kilpailukykysopimus alkaa purra arviolta vasta vuoden parin päästä, voisi hallitus ottaa säästöpäätöksissään huomioon sopimuksen myönteiset vaikutukset talouden kehittymiseen.
Säästöpäätösten lykkääminen antaisi hallitukselle mahdollisuuden seurata tilanteen kehittymistä ja tarvittaessa käyttää lisäsäästöjen kohdentamista poliittisena keinona.