Ainakin 13 kuntaa suunnittelee opettajien lomautuksia. Päätökset niistä ovat osa kuntien säästöpaketteja, joissa puristetaan henkilöstömenoja pienemmiksi koko väkeä koskevien lomautusten avulla.
Periaatteessa kuulostaa oikeudenmukaiselta, että jos kunnan väki pannaan säästöjen takia kotiin, päätös koskee myös opettajia. Tämän tasapuolisuuden varjopuoli vain on siinä, että samalla potkaistaan kipeästi sitä joukkoa, joka on kaikkein vähiten syyllinen päälle kaatuneeseen talouskriisiin, nimittäin lapsia ja nuoria.
Jo päätetyt lomautukset osuvat arviolta yli 70 000:een koulutien kulkijaan. Pohjoissuomalaisia opettajien lomauttajia ovat ainakin Kemi, Enontekiö ja Haapajärvi. Sopii toivoa, ettei lista enää pitene vaan päinvastoin lyhenee.
Se rikkovatko opettajien lomautukset lakia, riippuu niiden toteutustavasta. Lain minimimääräysten täyttämisen sijasta tärkeämpi tähtäyspiste on kuitenkin lasten ja nuorten paras. Lomautuksissa se unohtuu aina.
Opettajien lomautuksilla haettiin säästöjä etenkin viime laman aikana, mutta niihin on turvauduttu sen jälkeenkin. Noiden tointen jäljet ovat näkyneet pitkään muun muassa kasvaneina tukiopetuskuluina, opettajien loppuunpalamisina ja kalliina sijaisjärjestelyinä. Arvovaltainen opetusalan eettinen neuvottelukunta kiinnitti muutama päivä sitten aiheesta huomiota siihen, että vakavimmin lomautuksista kärsivät ne oppilaat, joilla muutenkin menee heikoimmin.
Talouskriisikään ei voi olla peruste lyhytnäköisten päätösten tekoon. Päätös jättää lapset ja nuoret vaille hyvää ja turvallista opetusta on sellainen ratkaisu pahimmasta päästä.