Oulu-lisän lakkautusesityksestä on noussut kova poru. Tunteet käyvät kuumina. Oulu-lisän poisto koetaan lapsiperheiden rokottamisena ja pienituloisten kyykyttämisenä. Toisaalla kysytään, miksi toimivan päivähoitojärjestelmän rinnalla on erikseen tuettava vielä vapaaehtoista kotihoitoa.
On perusteltua, että tiukassa taloustilanteessa ensimmäisenä karsitaan pois ylimääräiset rönsyt. Samalla tukitaan Oulun kuntaliitoksessa muutoin laajeneva tukiautomaatti.
Opetuslautakunta laskee, että Oulu-lisän poistaminen tuo kaupungille noin 1,2–1,4 miljoonan euron vuosisäästöt. Tilalle tarjotaan kerhomaksujen poistamista ja yksityisen perhepäivähoidon lisäämistä.
Lapsiperheitä ei ajeta Oulu-lisän poistolla ahdinkoon, sillä kuntakohtaisen lisän poistaminen ei vaikuta Kelan maksamaan kotihoidontukeen. Monissa perheissä Oulu-lisä on ollut lisäbonus kotihoidolle, mutta ei ratkaiseva tekijä. Kaikkein köyhimmissä perheissä lisällä on sitä vastoin merkitystä.
Verollinen kotihoidontuki koostuu 327 euron hoitorahasta ja enintään 175 euron tulosidonnaisesta hoitolisästä, kun alle kolmevuotias lapsi ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Tuessa on myös sisarkorotukset. Sen päälle Oulu on maksanut vapaaehtoista 110 euron kuntalisää.
Säästökohteissa on kaivattu selkeitä kohteita juustohöylän sijaan. Helpointa on lähteä liikkeelle ylimääräisistä tukimaksuista.
Kotihoidontuki kokonaisuudessaan herättää ristiriitoja. Kaikkein köyhimmät perheet ovat siitä riippuvaisia. Samalla se on osa kannustinloukkua. Hyvätuloiset perheet puolestaan saavat sen avulla valinnanvapautta. Samalla pitkien hoitovapaiden on havaittu syrjäyttävän naisia työmarkkinoilta.