Suomen Luonnosuojeluliiton kampanjoimaa Nuukuusviikkoa vietetään 14.-20.4. ekotekojen merkeissä
Tietty säästäväisyys on psykiatri Mikko Naaralan mielestä asia, joka liittyy ihmisen - ja myös muiden lajien - perusturvallisuuteen. Ihminen säästää rahaa, varautuu tulevaisuuteen ja kerää omaisuutta, orava varastoi käpyjä, koira hautaa luun.
Myös uskonto ja uskonnollisuus ovat opettaneet säästämään. Henkilön taustallakin on merkitystä.
"Monet oppivat säästäväisyyteen lapsuudessa. Kodin asenteet ja tilanne vaikuttavat: onko ollut tiukkaa, onko rahaa täytynyt arvostaa. Osa sitten pihiytyy, toiset kääntyvät kuluttamaan", sanoo Naarala.
Oma osansa on myös persoonallisuuden piirteillä: jämpti, tarkka, kaavamainen ja tulevaisuuteen suuntautuva henkilö on usein säästäväisempi kuin luonteeltaan löysempi.
Naaralan näkemys on, että ikääntyminen ja sen tuoma ihmisen persoonallisuuden kapeutuminen lisäävät pihiyttä. Ikääntyessä myös elämän epävarmuustekijät lisääntyvät.
"Tulot pienenevät ja tulevaisuutta on ajateltava enemmän. Onko rahaa loppuelämäksi, joutuuko vielä muiden tai yhteiskunnan armoille. Säästäminen saattaa siinä vaiheessa saada kohtuuttomat mittasuhteet", hän sanoo. Hän muistuttaa nuortenkin säästävän esimerkiksi asuntoa varten, mutta he eivät ajattele elämää vielä yhtä pitkälle.
Naarala liittää säästämisen myös turvallisuuden tunteen rakentamiseen. "Keski-ikäisellä on vielä turva työssä, ikäihminen voi tähdätä mahdollisimman vähäiseen kuluttamiseen."
Jos esimerkiksi ikääntyvien vanhempien säästäväisyystempaukset alkavat huolestuttaa, kehottaa Naarala ottamaan asian puheeksi. Hän kannustaa muutenkin käyttämään rahat ennemmin itseensä ja elämästä nauttimiseen.
"Joitakin aikoja sitten tulevien sukupolvien turvaaminen oli tärkeämpää kuin nyt. Tänä päivänä voi melko hyvin luottaa siihen, että yhteiskunta viimeistään turvaa tulevaisuuden. Ennen ei ollut juuri vaihtoehtoja."
Pienen arjen pihistelyn muuttuminen suorastaan sairaalloiseksi säästämiseksi ei ole Naaralalle vieras ilmiö. Tarjousten perässä kuljetaan monesta syystä. Rahat voivat olla tiukassa oikeasti, mutta monet ovat liikkeellä pakkomielteen ajamana. Eräänlainen urheilulaji on selvittää, kuinka halvalla oikein pystyy tulemaan toimeen."
Sairaalloisen säästäväinen ei tajua tilaansa, toimintansa tarpeettomuutta tai mielettömyyttä.
"Joskus törmää siihen, että ei raaskita ostaa riittävän monipuolista ruokaa tai syödä riittävästi", Naarala sanoo. Ääritapauksissa ehkä jopa eletään liassa, jos ei raatsita peseytyä.
Jos välttämättömistä perustarpeista ei haluta tai viitsitä huolehtia, pitää asiaan puuttua kovin keinoin.
"Jos henkilö tuhlaa kaikki rahansa, hänelle voidaan määrätä virkaholhooja. Kenellekään tuskin voi hankkia virkaholhoojaa kuluttamaan rahaa! Asiaan pitää puuttua vaikka sitten edunvalvojan kautta, jos omaiset eivät tartu siihen."
Naarala veikkaa, että tulevaisuudessa vastaavanlaista piheysilmiötä ei välttämättä tule - joskaan kokonaan se ei varmasti häviä. "Ympäristön, yhteiskunnan ja uskonnon ote esimerkiksi lastenlasteni ikäisistä tulee olemaan toisenlainen. Mutta ajat voivat mennä toisinkin."
Hän arvelee, että säästäminen voi myös muuttua siten, että 50 vuoden kuluttua ympäristön säästäminen voi olla kova juttu. Enää ei säästetä yksityistaloudessa, vaan yhteiskunnassa ja samalla säästetään koko planeettaa. Joskin sekin voi mennä överiksi - siinä missä muukin säästäminen.