Erilaiset pitkäaikaissäästämisen muodot saavat tasapuolisen verokohtelun, mikäli asiaa pohtineen siva-työryhmän ehdotukset toteutuvat. Tähän saakka vakuutusyhtiöt ovat olleet erityisasemassa, koska vain ne ovat voineet myydä kuluttajille verovähennykseen oikeuttavia vapaaehtoisia eläkevakuutuksia. Työryhmä avaisi kilpailua niin, että pitkäaikaisia, veroedun tarjoavia sijoitustuotteita voisivat tarjota niin vakuutusyhtiöt, pankit kuin rahoitusyhtiötkin. Jos työryhmän ehdotukset hyväksytään, pitkäaikaisessa säästämisessä verovähennykseen oikeuttaisivat myös pankkitalletukset, sidotut rahastosijoitukset, julkisen kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet ja joukkovelkakirjat. Valinnan vara ja vapaus kasvaisivat roimasti. Se on kuluttajan kannalta myönteistä.
Suurin osa pitkäaikaissäästäjistä haluaisi varmasti myös vastaisuudessa lisätä eläkevuosiensa turvaa. Kaikki eivät kuitenkaan pidä eläkevakuutuksia parhaana mahdollisuutena, vaan uskovat esimerkiksi sijoitusrahastojen tai osakesäästämisen tarjoavan paremman tuoton ja turvan kuin vakuutusyhtiöiden tarjoamiin tuotteisiin sijoittaminen.
Vakuutusyhtiöt joutuvatkin olemaan valppaina, mikäli työryhmän ehdotukset toteutuvat. Silloin eläkesäästäjien rahoista käynnistyy kunnon kilpailu. Jo tähän mennessä kaikki aikuisikäiset ovat varmasti saaneet jossakin muodossa tarjouksen eläkevakuutuksesta, mutta vastaisuudessa kansalaisille tarjotaan varmasti aktiivisesti myös mahdollisuutta vaihtaa sijoitusmuotoa. Siva-työryhmän mukaan eläkesäästäjien pitäisi nykyistä paremmin pystyä muuttamaan säästömuotoa ja säästöpalvelun tarjoajaa kesken säästökauden.
On myös niitä, jotka eivät syystä tai toisesta katso tarpeelliseksi kasvattaa eläketulojaan, mutta tähtäävät johonkin muuhun tavoitteeseen, jonka pitkäaikainen säästäminen mahdollistaa. Oikeudenmukaista on tarjota heillekin veroporkkanaa. Minimiaika säästämiselle olisi viisi vuotta eikä säästöjä saisi nostaa ennen 62 vuoden ikää. Muuten säästämisen tarkoitusta ei kyseltäisi verovähennystä myönnettäessä.
Verokannustimien kytkeminen joihinkin säästömuotoihin riippuu siitä, kuinka tärkeäksi kukin malli yhteiskunnan kannalta katsotaan, huomautti työryhmän puheenjohtaja Matti Louekoski jättäessään mietinnön valtiovarainministereille. Niin tietysti onkin. Säästäminen antaa talouteen lisää käyttövoimaa. Sen kiinnostavuutta on syytä lisätä muilla keinoin, kun korkoetu on hiipunut.
paakirjoitus@kaleva.fi