Laman nipistäessä kuntasektorin verotuloja opetus- ja koulutoimi joutuvat nekin säästökuurille. Poikkeusta ei tee Oulukaan. Kaupungin koulujen menoista pitäisi saada pois yhdeksän miljoonaa euroa kolmessa vuodessa. Säästöajatukset ovat tuttuja: ryhmäkokojen suurentamista, oppitunneista tinkimistä ja mahdollisesti joidenkin koulujen lakkauttamisia.
Suurimmat opetustoimen menoerät ovat henkilöstö- ja kiinteistömenot. Ruokailumenot on jo puristettu ajat siten kipurajalle, kuljetuksista ei paljon voi säästää ja kouluterveydenhuolto on rojahtanut suositusten alapuolelle.
Säästämisen rajat alkavat näkyä. Todellisiksi vaihtoehdoiksi jää koulujen massiivinen sulkeminen ja henkilöstön lomauttaminen ja jopa irtisanominen. Koulukiinteistöjen määrää vähentämällä säästöjä vielä voi jollakin järkevällä tavalla syntyä. Mikäli opetushenkilöstöä vähennetään, opetuksen taso romuttuu lopullisesti.
Juhlapuheissa suomalainen osaaminen ja koulu ovat joka kerta korkeimmalla korokkeella. Ja kun yhteiskunnan silmäätekevät tapaavat seminaareissaan, otsat viisaasti kurtussa kannetaan huolta osaamisesta, joka taas on kansainvälisen kilpailukyvyn tärkein perusta.
Puheiden tasolla kaikki on selvää. Suomalaiset täytyy kouluttaa hyvin ja yhteiskunnan massiivisella tuella. Kun ei ole luonnonvaroja eikä kansakunnalla kauheasti kokoakaan, hyvinvointi kasvaa korvien välistä.
Käytännössä puheet osoittautuvat kovin ontoiksi. Opetus on liipaisimella ensimmäisenä, kun kunnan menot etääntyvät liian kauaksi tuloista.
Kuntien rahapula on laman takia tosiasia. Siitä ei voi oman kunnan päättäjiä syyllistää. Säästöjä on haettava. Kyse on veronmaksajien rahojen järkevästä käytöstä.
Mutta olisiko jo vihdoin syytä tunnustaa, että kuntien rahapula on pysyvää lajia? Tilanne ei tästä paljon parane. Ikääntymisen vuoksi hoivamenot kasvattavat kansantalouden rasitusta, olipa suhdanne mikä hyvänsä. Pitäisi kiivaasti keskustella siitä, mihin yhteisiä rahoja pitää ehdottomasti satsata lisää ja missä tehdä jopa rajuja rakenteellisia leikkauksia.
Opetuksesta tinkiminen on oman oksan sahaamista. Ei koulu ole olemassa vain alaikäisten sijoittamispaikkana, muodon vuoksi. Koululla on tärkeä kansallinen tehtävä tulevaisuuden tekijänä. Ei sen enempää eikä vähempää.
paakirjoitus@kaleva.fi