Niin sanottu Siva-työryhmä sai menneellä viikolla valmiiksi ehdotuksensa eläkevakuutusten pitkällisen veroetumonopolin murtamiseksi. Se suosittaa, että pääomaveroa vastaava veroetu ulotettaisiin ostoeläkkeen ohella myös muille kilpaileville pitkäaikaissäästöille (ps), talletuksille, rahasto- ja jopa osakesijoituksille. Ehtona olisi, että säästöt sidotaan sopimuksella vähintään viideksi vuodeksi. Käyttöön varat saisi vasta eläkeiässä, 62-vuotiaana.
Monimutkaista, huokaisi työryhmän puheenjohtaja pankinjohtaja Matti Louekoski murheellisena urakan aiheuttamasta eripurasta. Päälle painoivat niin valtiovarainministeriö, joka piti lopuksi oman julkistustilaisuutensa, kuin vakuutuslaitoksetkin, jotka kamppailevat ostoeläkkeidensä etuoikeuden puolesta.
Jäljelle jäi paha maku, kun sosiaali- ja terveysministeriön edustaja vielä ilmoitti, ettei ollut saanut ääntään kuuluville ja liitti mukaan eriävän mielipiteensä. Hänestä rahastoyhtiöille ei riitä korotettu 750 000 euron vakavaraisuusraja, vaikka se vastaa EU-direktiiviä. Myös kolmesta alatyöryhmästä yksi, verotusta käsitellyt, jäi yhä istumaan.
Uutta esityksessä on se, että veroporkkanalla varustettuja kestosäästöjä saisi siirrellä sekä palvelun tuottajalta toiselle että myös säästömuodosta toiseen. Laajan vaihto-oikeuden odotetaan lisäävän kilpailua ja painavan kustannuksia.
Varat sidotaan vuosikymmeniksi, joten joustavuus olisi aikojen saatossa erittäin tervetullutta. Monipuolistuminen tosin vaatii entistä enemmän taitoa ja tietämystä säästäjältä. Myös se vaara piilee, etteivät tarjoukset ainakaan liene kaikkein edullisimpia. Nirhaahan varojen jopa vuosittainen siirtelymahdollisuus rahasto-, vakuutus- ja pankkiyritysten suunnittelua.
Voidaan kuitenkin olettaa, että ne palvelun tuottajat, jotka polkaisevat tarjolle hyviä pitkäaikaissäästövaihtoehtoja, ponnistavat esiin ja volyymi kääntyy pian asiakkaan eduksi. Samaan viittaisi sekin, että eri tuotteiden taustalla piilevän rahastoinnin kustannukset olisi tarkoitus vihdoin saattaa vertailukelpoisiksi, läpinäkyviksi.
Jo Sivan keväinen väliraportti osoitti vaikuttavin pilarein, miten etenkin osake- ja yhdistelmärahastoista rakentuvien eläkevakuutusten kustannukset sojottavat taivaisiin verrattuna tavallisiin osake- ja yhdistelmärahastoihin. Silti eivät nykyiset puoli miljoonaa eläkevakuutussäästäjää näillä näkymin voisi siirtää sopimustaan. He saattavat korkeintaan jäädyttää varat ja aloittaa alusta muualla.
Vaan ostoeläkkeitä saattaisi muutenkin kohdata eroosio, kunhan pörssi elpyy. Onhan vakuutussäästäminen vahvistunut viime vuosina etenkin osakekauppojen kustannuksella.
Markkinoilla kaavaillaan jo upouusia ps- ja kestosopimustilejä. Silti kyseessä on vasta lausuntokierrokselle lähtevä esitys. Esimerkiksi Arvelan työryhmä suositti vuosi sitten vain sijoitusrahastojen mukaanottamista veroedun piiriin.
Päättäjien ajatukset viipynevät nyt säästäjien tasa-arvon hinnassa. Kestosäästöistä ei ole ennakoitu kovin merkittävää menoerää valtiolle. Jos viisi prosenttia nykysäästöistä vaihtuisi sidotuiksi kestosopimuksiksi, veroetu maksaisi vuodessa 20 miljoonaa euroa.
Mutta mitä, jos veroetu sysäisi säästäjät liikkeelle arvaamattoman sankoin joukoin? Varoja riittää, rahastoja kartuttaa jo noin neljännesmiljoona kuukausisäästäjää. Ja puolet kotitalouksien varoista makaa yhä talletustileillä.