Oulu
Nuorille annetaan päihdevalistusta monessa eri muodossa. Kuopiolainen huumetyöntekijä Kari Korhonen, entinen narkomaani ja huumeiden välittäjä, tarjoaa kalvosulkeisia koskettavamman vaihtoehdon - oman tarinansa.
Korhonen on kierrellyt koulujen lisäksi erilaisissa koulutustilaisuuksissa kertomassa, kuinka huumeet olivat tuhota hänen elämänsä. Ja kuinka ne tuhosivat monen hänen läheisensä elämän.
"Olen menettänyt 46 kaveria huumeiden käytön välillisenä tai välittömänä seurauksena. Toivon teidän ymmärtävän, että olen onnellinen siitä, että olen elossa", Korhonen vetoaa Laanilan yläasteen kahdeksasluokkalaisiin.
Uhrit eivät jää nimettömiksi, sillä Korhonen antaa heistä kahdeksalletoista nimet ja taustan. Yksi oli tukehtunut aineissa, toinen oli ammuttu, kolmas puukotettu, neljäs ja viides ovat kuolleet oman käden kautta. Jokaiseen tapaukseen liittyy olennaisesti huumeet.
Korhonen ei esiinny auktoriteettina, vaan kertoo toverillisen avoimesti henkilökohtaisesta helvetistään, vankilassa olosta ja päätöksestä tulla normaaliksi ihmiseksi. Hän esittää kepeällä kerronnallaan vaikeatkin asiat niin, etteivät ne ole kuulijalle liian raskaita kantaa.
Kokeilijasta käyttäjäksi
Suurimmalla osasta 7-9 -luokkalaisista tupakoinnin ja alkoholin käytön aloittaminen johtuu näyttämisen halusta.
"Oletteko kuulleet rohkaisuryypystä? Rohkaisuryyppy on oikeammalta nimeltään vellihousuryyppy, sillä vain pelkurit juovat uskaltaakseen tehdä jotain", Korhonen jyrähtää.
Hän muistuttaa, että jos antaa päihteille pikkusormen, ne vievät vähitellen koko ihmisen. Jossain vaiheessa arvostukset ja ajattelutapa muuttuvat, varastamisesta ja valehtelusta voi tulla yhä helpompaa.
Pian on helppo pyytää äidiltä rahaa kalliiden farkkujen ostoon. Housut löytyvät kuitenkin halvemmalla ja loput rahoista kuluvat tupakkaan ja alkoholiin.
"Voitte perustella päihteiden käyttöä sillä, että kaikki käyttävät vaikka eivät käytäkään. Voitte sanoa, että päihteitä saa halvalla. Niin tavallaan saakin, mutta maksatte niistä elämänne. Kaverin sanomisilla ei ole väliä, sillä elätte omaa elämäänne. Kymmenen vuoden päästä kukaan ei välitä siitä, millaisia päätöksiä olet aiemmin tehnyt."
Uskolla elämään
Juhlasalin etuosassa puhuva mies ei maalaa pastellinsävyistä kuvaa huumeiden käytöstä. Hän kertoo rakastuneensa piikkiin 17-vuotiaana, mutta haihduttaa ylimääräisen hohdon kertomalla, kuinka hänen laihat käsivartensa olivat niin ruvella, että pistopaikkaa piti etsiä jalkapohjista.
"Tuolloin en voinut kuvitellakaan tilannetta, että voisin kävellä rauhassa kotikaupunkini kadulla. Rauhassa siten, ettei tarvitse pelätä poliisia tekemieni varkauksien vuoksi tai muita käyttäjiä, joille olin mahdollisesti velkaa. 23-vuotiaana en odottanut elämältä enää mitään."
Erään kerran kun hän oli piikittänyt entisen tyttöystävänsä, nykyisen vaimonsa Heidin kanssa, Korhonen sai ajattelemisen aihetta.
"Heidi sanoi, että kokeile Jeesusta. Siitä saa hyvät fiilikset eikä maksa mitään. Minua pisteli vihaksi. Olin pitkään käyttänyt huumeita, tuhlannut niihin jopa tuhat markkaa päivässä saadakseni hyvät fiilikset. Ja samoja tuntemuksia saisi muka ilmaiseksikin", Korhonen pyörittää päätään.
Noista sanoista alkoi muutos. Nyt 33-vuotias mies elää kuten kuka tahansa, on naimisissa ja kolmen lapsen isä. Silti hän sanoo maksavansa menneisyydestään vielä monta vuotta.
Tavoitteena kosketus
Ouluun Kari Korhonen tuli helluntaiseurakunnan kutsumana. Torstain ja perjantain aikana hän kiertelee Oulun kouluissa ja on vielä perjantai-iltana tavattavissa helluntaiseurakunnan nuorten illassa.
"Oulussa on ilmeisesti sellainen periaate, että entisen narkomaanin käyttäminen valistajana on riskialtista, sillä se voi antaa huumeiden käytöstä liian positiivisen kuvan. Kuitenkin puolet kouluista halusi, että tulen puhumaan", Korhonen kiittelee.
Hänellä on takanaan monta suosittelijaa aina Itä-Suomen lääninhallitusta myöten. Mies painottaa, että mitä huumeisiin tulee, puhujan elämässä on täytynyt tapahtua täyskäännös ennen kuin voi astua nuoren yleisön eteen. Korhonen itse pääsi huumeista eroon uskoon tulon ja rakkauden avulla.
Korhonen toivoo pääsevänsä koskettamaan kuulijoita tunnetasolla, jolloin muistijälki on tavallista vahvempi.
"Missään ei ole vielä sanottu, ettei tarvitse tulla takaisin. Yleensä käyn joissain kaupungeissa ensimmäistä kertaa helluntaiseurakunnan kutsumana, usein jokin muu taho pyytää tulemaan uudestaan."